tarja pitkänen

Peloton väittelijä, harkitseva mielipidekirjoittaja. Kärkevä alustaja.

Tarja Pitkänen - 28.10.2015 21:14

Satakunnan Kansan toimittaja Inka Partanen kirjoitti hiljan, että porilainen kansanedustaja Ari Jalonen on vienyt kilpirauhaspotilaiden asiaa eduskuntaan. Se on toisaalta hyvä, että kansanedustaja on pienen ihmisen puolella vääryyksiä ja väärinkäytöksiä vastaan mutta toisaalta, Partanen kirjoittaa - erimielisyydet hoitosuosituksista on ratkaistava tieteen areenalla, ei eduskunnasssa. Pääkirjoituksessaan Partanen otsikoi, että ”Kiistely syö luotettavuutta.” Jalonen on artikkelin mukaan järjestänyt kilpirauhassairauksia käsittelevän seminaarin eduskunnassa. En usko, näin ei voi olla sillä eduskunta ei ole sairauksien koulutuskeskus. Kysymyksessä on ollut vain asiaa kilpirauhaspotilaiden hoidosta, jota oli ollut kertomassa Perussuomalaisten Kansalaisinfo-ilmoituksen mukaan esimerkiksi vertaistukihenkilö Ninni Saine, lääkäri ja verisuonikirurgi Taija Somppi sekä Suomen kilpirauhaspotilaat ry:n pj. Marika Alanen.

Tomittaja Inka Partanen pitää arveluttavana sitä, että vääriä tahoja nostetaan ongelmien ratkaisijoiksi – niitä ”jotka pelaavat osin eri pelisäännöillä kuin yhteiskunnan asiantuntijaorganisaatiot”. Lisäksi hän huolestuu, että erilaisten vaihtoehtoisten hoitomuotojen ja kiistanalaisten hoitomenetelmien esiinmarssi on kiihtyvää. (SK 24.10.2015) Kuinka nämä kaksi asiaa liittyvät kilpirauhaspotilaiden hoitoon? Ei mitenkään, sillä lääketieteellisellä kilpirauhaspotilaiden hoidolla ei ole mitään tekemistä vaihtoehtohoitojen kanssa.

Asia on kiistaton, kilpirauhasen vajaatoimnnan hoito on täsmällistä lääkehoitoa. Toisekseen yhteiskunnan asiantuntijaorganisaatioilla ei ole osaa yksittäisten kilpirauhaspotilaiden hoidossa. On ajankohtaista tietää, että potilaat ovat joutuneet ahdinkoon siksi, että menossa on ollut pitkään taistelu lääkärit vastaan lääkärit. Niin kauan kuin lääkärit ovat määränneet Thyroxin-nimistä lääkettä kilpirauhasen vajaatoimintaan, ongelmia ei ole ollut. Pienemälle potilasjoukolle tämä lääkitys ei ole kuitenkaan sopinut: Silloin on käytetty Liothyronia, joka on tavanomainen lääke jo 1950-luvulta.

Oppiriidan vahva lääkäriosapuoli eli endokrinologit, ovat tehneet lääkäreistä kanteluja Valviraan. Lääkäriliiton toiminnanjohtaja Heikki Pälve kertoo hyvin poikkeuksellisesta kiistasta sillä lääkärit kiistelevät hänen mukaansa keskenään. Heidän arvovaltakiistoistaan kärsivät eniten potilaat. (MOT:Julkaisu 18.3.2015) Kilpirauhasen hoidon ympärille on kehkeytynyt pitkäaikainen ilmiö: Potilailla on nyt suuri huoli mistä he saavat lääkereseptin, jollei hänen omalääkärinsä voi sitä määrätä. Vastuuntuntoiset lääkärit eivät minun käsittääkseni kiistele – päinvastoin, he vaikenevat. He eivät enää uskalla tehdä työtään kilpirauhaspotilaiden hyväksi, joten hekin ovat ahdingossa potilaiden lisäksi. Osa lääkäreistä on joutunut Valviran ja joidenkin endokrinologien jyrän alle.

Fimea vastaa lääketurvallisuudesta Suomessa. Fimean haittavaikutusrekisteristä löytyy vain kolme haittailmoitusta T3- valmisteesta. Fimean lääketurvapäällikkö Leo Niskanen kertoo MOT-ohjelman haastattelussa, että T3-lääkevalmisteen hoidossa verenkuvamuutokset taikka allergiareaktiot ovat todella harvinaisia. Kysymys ei ole siis vaarallisesta lääkkeestä mutta tärkeää on miten sitä annostellaan. Annostelu on lääkkeen ja myrkyn ero, pitää osasta käyttää sitä. Tämä sääntö koskee kaikkea lääkehoitoa. (Mot 22.9.2014: Kilpirauhanen sytytti lääkärisodan)
https://www.youtube.com/watch?v=MoSOFEv2twk

Kirjoita kommentti (0 Kommenttia)

Tarja Pitkänen - 14.11.2015 23:28

Lääketieteen tohtori Peter Zimmermann piti esitelmän eilen täydentävistä hoidoista Tampereella. Lukuisat tutkimukset osoittavat, että ihmisillä on maailmanlaajuisesti halu enenevästi hyödyntää kokonaisvaltaisia tai täydentäviä lääketieteellisiä menetelmiä. Näin ollen tarvittaisiin näyttöön perustava tieteellinen varmistus näiden hoitojen turvallisuudesta ja toimivuudesta. Koska tieteilijöiden ja käyttäjien mielenkiinto on suurta, näiden hoitojen parissa työskentelee nykyisin kasvava määrä tutkijoita, keskuksia sekä myös akateemisia laitoksia.
http://www.uta.fi/ajankohtaista/tutkimusuutiset/ilmoitus.html?id=110907
http://www.antroposofinenlaaketiede.fi/CAMbrella/CAMbrella.html

Zimmermann kertoi Tampereen yliopiston järjestämässä tutkimusseminaarissa, että vielä 20 vuotta sitten puhuttiin vaihtoehtolääketieteestä, jota usein sanottiin halveksuvasti paralääketieteeksi. Nyttemmin noin kymmenen vuotta sitten on alettua puhua suopeammin täydentävästä lääketieteestä ja nykyään kun ala on vilkkaan tutkimuksen kohteena puhutaan integratiivisesta lääketieteestä. Suomessa on käytetty muista maista poiketen sanaa uskomushoidot, lisäksi muistan vuosien saatossa käytetyn sanoja huuhaa-hoidot, puoskarointi ja poppakonstit. ”Suomi on selvästi jäänyt jälkeen kansainvälisen tutkimuksen kehityksestä”, totesi Zimmermann. (Luento: Peter Zimmermann 13.11 2015)

Tutkimusseminaariin osallistui tutkijoita, joilla oli palava innostus aihetta kohtaan, kenties henkilökohtainen kokemuskin. Yksi heistä oli yhteiskuntatieteiden tohtori Pia Vuolanto, joka käsitteli aiheessaan Näkökulmia ”vaihtoehtohoitojen” kiistanalaisuuteen. Esimerkiksi paastoa koskeva kiista sai alkunsa Helena Frankberg-Lakkalan väitöskirjasta keväällä 1996. Pääkiistelijöinä olivat väitöskirjan vastaväittäjät Katie Eriksson ja Suomessa kuuluisaksi tullut kovapintainen Mikael Fogelholm. Hän otti työkseen epäillä väitöskirjan tieteellistä pätevyyttä Lääkärilehdessä vielä väitöstilaisuuden jälkeenkin. Ihmetellä täytyy, mutta ymmärtää en voi, että Skepsis-yhdistys kyseenalaisti väitöskirjan tieteellisen merkittävyyden ja se oli vakuutellut, että väitöskirjan taso vaikuttaisi hoitotieteen uskottavuuten. (Tutkimusseminaariluento:Pia Vuolanto 13.11.2015)

Vielä pahemmin Skepsis nolasi mielestäni itsensä kun se oli antanut Huuhaa-palkinnon kustantaja Kirjayhtymälle. Kirjayhtymä oli julkaissut Anja Rautaojan kirjan Terapeuttinen kosketus. Monet yhteiskunnalliset vaikuttaja ja julkaisijat olivat siis näiden kahden teeman kiistan osapuolia. Kovakielisimmät pyrkivat vallankäytöllään voittamaan ja alistivat näin ollen vastapuolen ja pakottivat myöntymään vahvemman kantoihin. Kolmas osapuoli, eli potilaat ja käyttäjät jäivät hiljaisina huomiotta ja alakynteen.
http://www.skepsis.fi/lehti/2013/Skeptikko-2013-4_vaitoskirja_Skepsiksen_toiminnasta.pdf

Lääketieteen tohtori Pekka Louhiala kysyi: ”Onko olemassa vaihtoehtoista tai täydentävää lääketiedettä?” Hän kertoi, että 1800-luvun lääketieteen alkujuurilla hallitsi humoraalioppi, jonka rinnalla vaikutti Hahnemanin homeopatia. Louhiala naurahti, että kyllä kai homeopatia oli suositumpaa sillä siitä oli vähemmän haittaa kuin lääketieteestä. Kaikki täydentäviä hoitoja tuntevat ymmärsivät tuon Louhialan heittämän myrkkytikarin. Jos oikein ymmärsin tohtorin juonenkuvion, hän päätyi kiteyttämään, että on tietämyslääkintää ja uskomuslääkintää. Siinä tuli taas tavaraa eri paketissa. Ei ole mitään osapuolia, on vain hoitojen kirjoa hänen mukaansa. Onpa hyvinkin. Tieteen nimissä Itä-Suomen yliopiston terveyssosiologian dosentti Markku Myllykangas tarjoilee tavan takaa varsin tuohtuneesti omia totuuksia. Ne esiintymiset menevät kyllä enemmän teatteri- kuin asiapuolelle. Se minäkin näen, koska olen juuriltani savolainen.

Mikä on CAM:n kirjo ja mikä näitä kaikkia yhdistää? Ja toinen pää hoidoissa sitten? CAM:t ja muut käyttävät retorisia mahtisanoja kuten luonnollinen, pehmeä ja holistinen, Louhialan mukaan. Mietin, eikö filosofian tohtorin ja lastentautien erikoislääkärinkin pitäisi ymmärtää ainakin sana kokonaisvaltainen omassa kliinisessä työssään. En tiedä onko hän käyttäyt vai riittikö kova lääketiede lasten kanssa? Pirullisuus ja yksipuolisuus ovat ainakin huonoja työkaluja lasten ja heidän vanhempiensa kohtaamisessa. Päivän päätteeksi Tampereen yliopiston Terveystieteiden yksikön johtaja Juha Teperi vakuutti, että Tampereen yliopistossa, hänen yksikössään saa tutkia ja väitellä vapaasti.
http://www.kuntoutusportti.fi/portal/fi/ajankohtaista/tatakin_voisi_tutkia?bid=822

Blogitekstiä on korjattu 15.11.2015.

Kirjoita kommentti (0 Kommenttia)

Tarja Pitkänen - 22.11.2015 19:30

Satakunnan keskussairaalan neurologian ylilääkäri Juha-Matti Seppä on mukava mies, innostava luennoitsija ja elämästä viisas ihminen potilailleen. Hän piti luennon keskussairaalan N2-auditoriassa 9.11.2015 hoitajille ja lääkäreille. Luennon aluksi hän heitti kysymyksen, että onko täällä lääkäreitä paikalla. Ei vastausta. Ehkä Raumalla ja Kankaanpäässä oli kiinnostuneita. Luento välitettiin suorana lähetyksenä niihinkin paikkoihin. Jos hiljattain sairastunut epilepsiapotilas ja omainen olisivat kuulleet Juha-Matti Sepän luennon Miten hoitaa epilepsiaa? se olisi ollut kuin balsamia haavoille ja se olisi antanut toivoa elämään.
http://www.satshp.fi/ammattilaisille/taydennyskoulutus/Documents/Epilepsia%2011%2015%20%28kopio%29.pdf

Suomessa epilepsiapotilailla on paljon toivoa kaikista elämän vastoinkäymisistä huolimatta. Epilepsian hoito ja tutkimus sekä tieto lääkkeiden vaikuttavuudesta lepää vankalla pohjalla lääketieteellisesti. Seppä viittaa Turun yliopiston lastenneurologian emeritusprofessori Matti Sillanpää elämäntyöhön epilepsiapotilaiden ja tieteen hyväksi. Hän kertoi lisäksi, että satakuntalaisten potilaiden vaikeahoitoisen epilepsian jatkoselvittelyt on tehty jo pitkään TAYS-KYS-akselilla.

Kun sairastuu epilepsiaan, tautiin haetaan apua ensisijaisesti kokeilemalla yhtä lääkettä yleensä toisen kohtauksen jälkeen, jos kohtausväli on alle 1-2 vuotta.. 70 % potilaista saadaan (lähes) kohtauksettomiksi. (Luento 2015: Juha-Matti Seppä) Seppä kertoi, että potilaat voivat parhaiten, kun heidän lääkkeenottonsa tai anto (laitoksissa) on säännöllistä. Kun ihminen hyväksyy ja omaksuu elämänrytminsä säänölliseksi, jättää Alkon pois ja pystyy välttämään ympäristön taikka työn tuomaa ylirasitusta, silloin kokonais- ja itsehoito on hyvällä pohjalla.

Epilepsiaa sairastavat ovat siis luennon mukaan Viiden A:n kerhossa: Avioliitto, Alkoholi, Ammatti, Armeija ja Ajokortti vaikuttavat elämään sangen erilaisesti verrattuna siihen, että he saisivat elää terveenä. Terveyden ja mielekkään elämän tunteen voi saavuttaa sittenkin vaikka lääkkeitä pitäisi kokeilla kahtakin yhtä aikaa. Sensijaan ne ajat ovat kaukana takanapäin, jolloin potilaalle kokeiltiin kolmeakin tai jopa neljää lääkettä yhtäaikaa, sanoi Seppä. Jolleivat ne estäneet kovia tajuttomuuskouristuskohtauksia, tilanteen jälkeen piti vielä antaa tavallisimmin Stesolid (Diapam) peräsuoleen estämään jälkivaaraa.

Kokemukseni mukaan epilepsian hoito, lääkekokeilut, lääkevierotukset ja etenkin tajuttomuuskouristuskohtausten jälkisekavuustilat vaativat suurta kärsivällisyyttä, myötätuntoa ja ymmärrystä potilasta kohtaan. Hyvät hermot ovat plussaa hoitajilla, sillä paniikkireagointi on aivan turhaa. Tajuttomuuskouristuskohtaukset menevät ohi itsekseen mutta on tärkeää, että kohtauksen jälkihoidosta huolehditaan rauhallisesti. Potilaat ja omaiset muuttuvat taitaviksi epilepsian asiantuntijoiksi hyvin pian. Olin erittäin otettu, kun Juha-Matti Seppä sanoi, että ”Äideillä on maailman paras sairaan lapsen hoito”

Juha-Matti Seppä korosti sitä, että potilaan pitää saada paras mahdollinen hoito. Hänen erilaisia kohtaustyyppejään tulee tunnistaa ja kirjata erikseen, sillä lääkityksen suunnitelu perustuu lähes pelkästään kohtausanamneesiin.(kuvaus sairauden kulusta, kohtauksen näkijän tai sairaan kuvaus ja vastaus lääkärin kysymyksiin) Kellonaika on hyvä merkitä ja kohtauksen videointi on nykyään helppoa. Grand mal, GM eli iso kohtaus tai Petit mal, PM eli pieni kohtaus ovat termejä, joita ei enää käytetä. Samoin krampit, säpsyt, poissaolot ja pienet sekä isot kohtaukset ovat Juha-Matti Sepän mukaan epätarkkoja termejä.

Kohtaustyypin kuvaus aloitetaan hoitotyön kirjaamisessa kohtauksen ensioireesta, lihasnykinästä ja siitä kuinka oireet eteneevät ja mille puolelle kasvoihin ja raajoihin ne siirtyvät Kieleen pureminen, vaahto suusta, virtsan ja ulosteen karkaaminen kuuluvat epilepsiakohtauksen tarkkaan seurantaan. Poissaolon kesto eli tajunnanmenetys ja kaikenlainen oirehdinta, sekä jälkitokkuraisuus ja unen kesto kohtauksen jälkeen ovat tarkasti seurattavia ja hoidettavia asioita. Satakunnassa hoidetaan 45 potilasta tehohoidossa Status epilepticusen takia.

Matti Sillanpään artikkeli 3.8.2010: Lasten migreeni on yleistä
http://yle.fi/aihe/artikkeli/2010/08/03/lasten-migreeni-yleista

Kirjoita kommentti (0 Kommenttia)