tarja pitkänen

Peloton väittelijä, harkitseva mielipidekirjoittaja. Kärkevä alustaja.

Tarja Pitkänen - 26.10.2013 12:44

 

Veikko Ahvenainen on ollut valtoimenaan Satakunnassa viime päivinä – hän etenee Tapani-myrsky lailla
sydänmeridiaanien vuöhykkeillä. Ensin sen saivat tuta kokemäkeläiset viime keskiviikkoiltana (23.10)
kun Ahvenainen oli taituroimassa haitaireineen rakkaan vaimonsa Carinan kanssa Kokemäen vanhalla
yhteiskoululla. Siellä kuultiin suomalaisten rakastamia sulosäveliä Säkkijärven polkasta Ahvenaisen
uusimpaan, Titanic-hymniin. Ahvenainen muuten tiesi, että kaksi haitaristia riittäisi kyllä vetämään
magneetin tavoin koko Kokemäen juhlasalin täyteen – niin kävikin – ja siitäkin syystä, että hänellä oli
Suomen paras haitaristi vierellään. Aiemmin Carina oli Ruotsin paras Veikon mukaan.
http://www.youtube.com/watch?v=ho0lvXOpgGM

 

Mutta, mutta . . . Huittinen olikin sitten kovempi haaste, sen Veikko aavisti sillä hän oli visiteerannut
siellä pari kertaa aiemminkin. Siis, sinne tarvittiin Ahvenaisen ja rouva Carinan lisäksi – ei enempää eikä
vähempää – kuin Huittisten Seudun omat hurmaavat harmonikat. Huittinen on sellainen vauras, vireä ja
kansainvälinen paikkakunta. Huittislaiset ovat tottuneet saamaan vain parasta, sillä siellä musisoidaan
pubeissakin, ainakin paikkakunnan kuulussa Brewer ́sissä. Muistetaan, sanoi Ahvenainen, kaikella
kunnioituksella, että presidentti Risto Rytikin on syntyisin Huittisista. Huittisissa syntyy ja käy
suurmiehiä ja naisia. Tavaton yllätys: Kaikki tiet tuovat juuri Huittisiin, Ahvenainen huomasi ilokseen
yleisön joukosta, että sinne oli saapunut hänen hyvä ystävänsä Onni Hannus. Onni oli aiemmin, kauan
sitten vaatetusalan yrittäjä mutta nykyisin hän on kuuluisa taidemaalari Ilmajoella. Olisipa Onni napannut
ilmajokelaisen Hopeisin harmonikan voittajan Arttu Rajalankin matkaan Huittisiin niin olisipa
huittislaisten mieli mennyt herkäksi sydämen lisäksi.
http://www.youtube.com/watch?v=lrVo9Z7HnJs

Kirjoita kommentti (0 Kommenttia)

Tarja Pitkänen - 17.11.2013 18:40

 

Suomalainen kuoromies ei vaihda köykäisesti nimeä, ei vapautta eikä isänmaata kuten ei vaimoakaan.
Näinä aikoina (16.11.2013) Harjavallassa 65-vuotta täyttäneen mieskuoron nimi on siis Harjavallan
Työväen Mieskuoro – koruttomasti.
http://harjavallantyovaenmieskuoro.wordpress.com/about/ohjelmisto/
Otan vapauden tulkita perimmäistä suomalaisuutta tuossa alkuväittämässä. Samakaltainen
suomalaisuuden olemus toistuu mieskuoron itsensäkin sävellysten ja tulkintojen kautta, jolla he halusivat
kunnioittaa päivän juhlakonserttiaan. Alkuesitysten tunnelma oli miltei harras ja vakava. Voisiko sanoa ,
että ainakin harjavaltalaisten kuoromiesten ote menneisyyteen ei ole hatara eikä nykyisyyteenkään.
Esitykset olivat hyvinkin herkkiä, koskettavia ja tunteellisia. Asko Vilenin taituriteos Laulu lapselle oli
jotain niin ainutlaatuista, että sen haluaisin kuulla uudelleen. Siinä on puhuttelevaa sanomaa maailman
kaikille kansoille. Miehet eivät näyttäneet riehakkaasti suuria tunteita ulospäin konsertin aikana. Niitä oli
kuitenkin aistittavissa. Varmasti silloinkin kun Suomen Työväen Musiikkiliiton varapuheenjohtaja ja
myöskin Hyvinkään Työväen Mieskuoron puheenjohtaja Risto Lahti toi tervehdyksensä. Tosin kyllä kävi
ilmi, että Hyvinkäällä ei ole vieläkään toivuttu siitä, että he menettivät Nissilän Martin aikoinaan
Harjavaltaan.

 

Jotakin merkillistä oli tapahtunut juhlakonsertin kaffepausilla. Nissilän Martin joukot – kokonainen
kuoro- oli kadonnut kuin tuhka tuuleen. Martti itse kyllä seisoi yleisön edessä kuin tosi mies. Millainen on
tosi mies? Tosi mies laulaa rakkaudesta ja elämästä – niin teki Marttikin tässä hätätapauksessa. Lisäksi
pahaa aavistamaton kuoromies Hertell saapui paikalle ja kohta hänkin oli alkuvoimaisen tunteen vallassa.
Yleisö kuuli yhteisesityksen Hetki elämää. Juhlakonsertin juontaja Harjavallan oma mies Mauri
Paavilainen tuo tunnetusti oman mausteensa kaikkialle missä hän esiintyy. Hän on niin pidetty mies ja
juontaja, että hänet voitaisiin pikapuoliin lyödä Harjavallan paroniksi. Paavilainen paljasti juontamisen
yhteydessä elämän vaaratilanteista mihin hän oli joutunut. Kerran hänelle oli sattunut ”läheltä piti” tilanne
juuri Harjavallan Työväen Mieskuoro kanssa. Laulajat olivat houkutelleet häntä viattomasti: Jos
Paavilaisella on vain aikaa tiistaisin, ja jos hän osaa uida ja paistaa makkaraa niin tie laulajaksi on avoin.

 

Tarkastelin konsertin aikana mieskuoron ohjelmaa itsekseni ja panin ylös lukuisia merkintöjä. Herra
nimeltä Asko Vilén oli tehnyt sanoituksia ja sävellyksiä eninpään osaan konsertin kappaleista. Kysyin
tästä kuoromies Hertelliltä. Eipä tiennyt Asko Vilén minkä tunnemyrskyn hän sai aikaan kun hän saapui
odotettuna ja arvostettuna juhlavieraana Harjavalta-saliin. Pidempiaikainen tuttavani Harjavallan ajoilta
halusi sanoa, että Vilén on jotain aivan ainutlaatuista. Muut luotettavat lähteet kertoivat minulle, että hän
on ennenkaikkea taitava ja harvinaisen lahjakas omalla alallaan. Hän on persoona, joka ei jätä ihmisenä
ketään kylmäksi. Eikä hän tehnyt poikkeusta tänäänkään. Mukavasti hän asettui kuvausasentoon. Hän oli
hyvin positiivinen ja luonteva. Hän taitaa siis ymmärtää kaikensortin kansantaiteilijoita vaikka hän itse
puolisoineen on todellinen taiteilija. Kun konserttiohjelma oli ohi, yleisö oli toista mieltä. Ei, ei - heidän
täytyy saada lisää! Konsertti päättyi Satakunnan lauluun, jonka juhlayleisö lauloi seisaaltaan yhdessä
kuoron kanssa. Asko Vilén oli sovittanut sen.

Kirjoita kommentti (0 Kommenttia)

Tarja Pitkänen - 12.10.2013 22:23

 

19. Nakkilan harmonikkaviikko, Nuorten harmonikkakilpailu 12.10.2013.
Nuorten harmonikkakilpailujen juontaja Martti Henttonen sanoi, että Formusen Vesa on hyvä siirtelemään tuoleja. Se oli
huvittava toteamus! Yleisö huomasi, että totta se oli - Vesalla piti kiirettä, jotta 35 nuorta ehti esiintyä Nakkilassa tänään.
Nuori soittaja Emil Ullgrén valloitti koko olemuksellaan ja soittotaidollaan. Kun sisar Linda Ullgrén astui lavalle, siinäkin
oli jotain tavattoman hienoa. Siis hyvä yleisö: Tässä me tulemme Kontiolahdelta 500 kilometriä - suoraan sisimpäänne ja
etenkin tuomarien Losevin - Itärannan Ruotsista - sekä Elias Ukkosen. Elias, entinen nakkilalainen, on Kultaisen
harmonikan voittaja vuodelta 2002. Kerron blogin tässä vaiheessa, että kummatkin Ellgrénin sisarukset olivat sarjansa
voittajia. Kultakutri, Aino Huovinen Vihdistä, lienee ollut päivän onnellisin palkittu. Hän sai nakkilalaisen keinutuolin
tunnustuspalkinnoksi. Hän esiintyi rohkeasti 2 kuukauden soittamisen jälkeen. Ainon äiti ja opettaja näyttivät olevan onnea
tulvillaan tytön puolesta. Se oli Ainolle elämän suuri hetki. Vihdistä oli enemmänkin taitajia: Pilvi Huhta voitti 11-13
vuotiaiden sarjan.

 

Takaisin päivän tunnelmiin! Kun Santeri Vesanen Vihdistä soitti vakain ilmein Elämää juoksuhaudoissa siinä ei jäänyt
kenenkään rinta kylmäksi. Historiamme takia luultavasti. Kalle Vehkalahti, Laviasta, haastoi mestarin elein Säkkijärven
polkallaan, hyvin vakaasti – tukka hyvin, sormet näppärinä ja pieni väreilevä hymy huulillaan sekä lavalle tullessa että
lähtiessä. Muuten, hän oli herrasmies kiireestä kantapäähän!
Veikka Jänkävaara Lapista taikoi soittoonsa koko intonsa – ei tuumaakaan periksi koska kysymyksessä oli sentään Väärä
vitonen. Henriikka Salo, Laviasta sensijaan rauhoitteli Kulkurin valssillaan. Tässä on soittaja, jolla soittaminen on varmasti
geeneissä. Henriikka tunnelmoi viehättävästi ja tyynesti. Sitä ennen Panelian suuri toivo, Vilma Niemi oli realisoinut
yleisölle Metsäkukista ja ensimmäisellään hän muistutti miten mukavia Karjalan pojat olivat. Harjavallan Juuso Varho
haastoi kaikin voimin ja taidoin Kiukaista (Paneliaa) kuten perinteisiin kuuluu ja tietenkin koko omaa sarjaansa. Kello oli
13.50. Saapa nähdä miten tässä käy, mietin, kun tuomarit poistuivat toisen kerran päättämään voittajista.

 

Ja, oi joi, joi joi joi! Kun päästiin vanhempien sarjaan oli vaikea eroittaa jyviä akanoista. Ei sentään, ero ei voi olla noin
jyrkkä, kilpailijoilla on todennäköisesti vain hiuksenhienoja eroja taidoissa. Tuomarien tehtävä käy yhä vaikeammaksi.
Valtteri Murtomäki, Porista, hiljenee hetkeksi harmonikkansa ääreen, keskittyy kuten Usain Bolt ennen juoksua.
Suostutteleko hän harmonikkaansa? Otetaanko se voitto tänään viimeistään kapppaleella Unkarilainen tanssi no 5 ? Hän
haastaa, hän haastaa jäljellä esiintyvät kilpailijat. Fantastista! Helposti, hyvin helposti Johanna Salo, Porista vastaa ja
miksipä ei, sillä ollaanhan Pariisin illassa, Soir de Paris. Kevyesti. Essi Elomäki, niinikään Porista on yhtä vallaton kuin
kimalainen lennollaan ja voi tavaton mitä sieltä tulee . . . soitto käy yhä kiihkeämmäksi.

 

Linda Ruohomaa, Alastarolta on melkoisessa porilaispuristuksessa; mutta ei hätää, kappale Kaamos ja hänen
harmonikkataitonsa eivät tuota pettymystä. Linda tekee kaikkensa, 100 %:sesti, keho ja mieli mukana, sillä Formusen joukot
yhteensä ovat tavattoman kova vastus jopa alastarolaiselle. Andre van Balen Porista: Poika, harmonikka ja Säkkijärven
polkka! Vastustamatonta ja täydellistä! Andre on minun suosikkini. Krista Savolainen, jälleen Porista; Tampereen polkka ei
hyydy porilaisen käsissä. Kristalla näyttää olevan kova voitontahto, olkakuoppia myöden hän tekee kaikkensa. Ilme on
todellakin päättäväinen – voitto pitäisi tulla Kristalle ja kotiin Poriin.

 

Porilaisen Verneri Virran Romanialaisen rapsodian luulisi iskevän suoraan suomalaisten melankoliseen mieleen ja etenkin
tuomari Losevin sydämeen, joka on venäläinen musiikin tuhattaituri. Mykistävää - on vaikea sanoa kuka on paras. ”Kuuma
sarja jatkuu”, sanoo juontaja Martti Henttonen, ”ei ole helppoa olla tuomari”. Ella Elomäki, Porista, viimeistä edellinen
kilpailija, ottaa kaiken irti harmonikastaan, kaiken minkä hän saa - hän taitaa ja hän onnistuu kappaleillaan Suomalainen
polkka ja Viluinen haapa – värinöitä myöden ja hän taivuttaa harmonikkansa niin, että koko punainen viuhka aukeaa. Sameli
Korpela Porista viimeistelee päivän kilpailukappaleillaan Ranskalainen visiitti ja Hot Points. Kevyesti ja taitavasti käy soitto,
hänkin pyrkii vakaasti voittoon. Kilpailu päättyy vahvaan porilaisylivoimaan.
http://www.satakunnankansa.fi/sitajatata/1194845411846/artikkeli/harmonikkakisan+vanhimmille+poriin+kolmoisvoitto.html

 

Nakkilalainen musiikinystävä käy juttelemaan:Hän lähettää terveisiä maakuntaan: Huomenna Nakkilaan klo 15.00, jolloin
on pääkonsertti Nakkilan liikuntahallissa.

Kirjoita kommentti (0 Kommenttia)