tarja pitkänen

Peloton väittelijä, harkitseva mielipidekirjoittaja. Kärkevä alustaja.

 

Mitä ihmettä tapahtuu kulissien takana Suomessa? On menty melkein neljä kuukautta eikä vieläkään ole tullut täyttä selvyyttä valtakunnantasolta vanhainkotien vierailuestosta. Paine on päästetty aivan sietämättömäksi - omaisille ja vanhuksille.

 

Vierailukielto on kumottava tulevaisuutakin ajatellen. Ei ole mitään oikeaa syytä pitää ihmisiä höllässä hirressä ja pelossa. Vierailukieltouhka on takataskussa vuoden loppuun saakka. Haurauden ja vanhuuden takia.

 

Alun hyvä tahto ei saa kääntyä armottomuudeksi ikäihmisille. Erikoistoimittaja Tiina Merikanto on avannut vierailukieltoa: Hän kertoo, että vanhuksen hoivakotiaika on noin kaksi vuotta. Merikanto kysyy, onko loppuelämän eristämisessä järkeä?

 

Itse en ole löytänyt mitään oikeita perusteita miksi vanhuksen ei anneta elää ikäisensä elämää. Hän ei saisi kuollakaan korona-ajassa.

 

Mielestäni vanhuksilla pitää olla tosielämää loppuun saakka. Päivän kohokohta on silloin kun omaiset tulevat käymään. Siinä tilanteessa on suurta riemua ja yhteenkuuluvaisuutta. Vaikka vanhus olisi jo liikutakyvytön, muistamatonkin.

 

Vierailukiellon perusteluksi ei riitä, että THL:n ilmoituksen mukaan koronavirukseen kuolleista lähes 90 prosenttia oli yli 70-vuotiaita. Niin kyllä, mutta tietyissä hoivakodeissa Suomessa tartunnat ja kuolemat tulivat mitä todennäköisimmin hoitajien kautta ja levisivät siitä syystä, ettei suojavarusteita ollut. Omaiset eivät tuo suurta tartuntariskiä sillä he itsekin ovat iällä ja varovaisia.

 

On olemassa perussyitä miksi vanhainkodit ovat riskialttiita vanhuksille muutenkin kuin virusten takia. Olen seurannut vanhushoidon tilannetta Suomessa 1990-luvun alusta tähän päivään. Useimmissa paikoissa henkilökuntaa ei ole riittävästi, siksi vanhusten asuminen siellä on kaatumisriskin takia onnetonta. Näin ei saisi olla missään tapauksessa. Kuntapolitiikalla täytyy olla ote vanhustenhoidon kehittämiseen.

 

Euralainen vasemmistovaltuutettu Petri Salminen on kertonut minulle, että Eurassa on jo pitkään varauduttu 0,7 hoitajamitoitukseen. Ei se riitä, että annetaan yksi tai kaksi tointa johonkin yksikköön. On kartoitettava koko paletti vanhainkotien ja kotisairaanhoidon tarpeesta. Ja näin tulee joustavuutta koko toimintaan. Salmisen mukaan näin saadaan toimiva systeemi entisaikojen sissi-periaatteella. Liikkuvaa henkilökuntaa siis on eikä johtajien tarvitse soitella jatkuvasti sijaisten perään. Nyt korona aikaan tuon 0,7 hoitajamitoituksen pitää olla voimassa vanhainkodissa kun kuitenkin osassa Suomea ollaan inhimillisiä vanhuksille ja omaisille kun järjestetään tapaamisia. Se vaatii enemmän hoitajaresursseja.

 

Muutoin vanhustenhoito on lähtenyt raiteiltaan jo kauan sitten. Vanhukset ovat lääkityksen uuvuttamia, liikkumattomuuden takia kivuliaita ja toimintakyvyttömiä. Usein he kertovat, että he eivät voi juoda liikaa vettäkään sillä vessaan ei saa apua ajoissa. Vatsakaan ei toimi niinkun pitäisi. Tämä juuri altistaa infektioille ja samoin se jos ravitsemus tai ruuan imeytyminen on heikkoa.

 

Niin paljon kuin tässä ajassa on tullut viheliäistä kohtelua vanhuksille päättäjien takia on jotain positiivistakin ja toiveikasta ilmassa. Rauman kaupunki on antanut Länsi-Suomi-lehdessä 29.5.2020 lehdistötiedotteen. ”Vanhus- ja vammaispalvelujen asumispalveluyksikköjen asukkaat ja läheiset pääsivät tapaamaan toisiaan 8.6 alkaen.” Seitsämässä eri asuntolassa. Tapaamishuoneissa on pyörillä kulkeva pärskesuoja joka rajaa myös lähikontaktit. Mutta se on valtavan hienoa kun näkee toinen toisensa rakkaat kasvot ja kuulee äänen läheltä.

 

Vanhuspalvelujohtaja Tuuli Lindström kertoi Länsi-Suomessa, että näin oli aloiettu Raumalla sillä poikkeusolot ovat kestäneet jo pitkään. Tarvittiin uusia käytäntöjä, että läheiset ja asukkaat näkevät kasvokkain, turvallisessa tilassa.