tarja pitkänen

Peloton väittelijä, harkitseva mielipidekirjoittaja. Kärkevä alustaja.

Koronaviranomaisten kova jakolinja jatkuu edelleen: Vanhuksia kohtaan. Häkki on heilahtanut ja vapaus täyteen elämiseen on tullut riistetyksi liian pitkäksi aikaa. Perin tyrmistyttävää on, että suojeltavien ihmisten elämänankeus ei tunnu vieläkään liikuttavan päättäjiä.

 

Onko muka liikaa pyydetty omaisten normaalit vierailut vanhainkotiin? Vai mistä viivyttelyssä on kysymys? Mitä mieltä on tässä alentuneessa tartuntatilanteessa säilöä ihmisiä?

 

Kuinka pitkään Suomessa voi kohdella heikoimpiaan näin alentuvasti? Niitä joiden ääni ei tule kuuluviin. Alkaa vaikutta jo siltä, että heitä ei tarvitse noteerata: Heillä ei ole merkitystä yhteiskunnassa. Hoitotyön kiireessä saatetaan kirjata vain: Entiset voinnit. Ja viranomaislinja pätee: Jatketaan vierailukieltoa.

 

Korona näytti, että vain työtätekevillä ja suuren rahan omistajilla on merkitystä Suomessa. Pienyrittäjiä sensijaan vaaputetaan epätietoisuudessa asiakasmäärien takia. Sitäkin ihmettelen suuresti, että osalle pienyrittäjistä esimerkiksi pitopalveluyrittäjille ei ole annettu lupaa ja täsmällisiä määräyksiä juhla- taikka yritysvieraistapahtumista. Kesä kuluu ja parhain juhla-aika hupenee käsistä. Kuinka Suomella on varaa pitää osaavia ihmisiä toimettomana ja viedä työt sekä toimeentulo alta? Koronahan on tainnutettu kiitettävästi.

 

Kaikkein pahinta Suomessa on kuitenkin tällä hetkellä, että vanhusten kärsimystä jatketaan. Ikäänkuin ei välitettäisi hoitajista ja hoitotieteestäkään. Kärsimyksen lievittäminen on kaikkein jaloin hoitotieteen perusta, palvelus ihmiseltä ihmiselle. Mielestäni poikkeustilan varjolla ihmisyyttä ei voi panna sivuun. Millä tavalla vanhusten hätähuuto saadaan kuulumaan koronaviranomaisten korviin? Hoitajat olisivat oikeita asiantuntijoita puolustamaan heitä mutta heillä on hyvin heiveröinen valta arvostella ylimpiään.

 

Kun arvioidaan tulevien vierailukieltojen jatkotoimia omaisia ei saa missään nimessä enää ohittaa. Heillä on ylivoimaisesti suurin merkitys vanhuksen koko elämän mielekkyydelle ja hyvinvoinnille. Tärkeä asia on ollut, että osa omaisista kävi jo ennen koronaa hoitamassa tai syöttämässä omaa ikäsenioriaan. Tai tuomassa vaatteita sekä saattelemassa vuoteeseen, jotta vanhuksella olisi turvallista aloittaa yö.

 

Vanhainkoti on myös paikka, jossa säännöllisesti pitää hoitaa ihmisen ulkonäköön kuuluvat asiat: hiustenleikkuut, jalkahoidot ja muut toimenpiteet. On jo kiire sillä niitäkin tekemisiä on korona rajoittanut. Samoin se on estänyt esimerkiksi, että muistiluoti ei ole päässyt ulkoiluttamaan tai kuntouttamaan vanhusta. Viranomaisten pitäisi tuulettaa tietämystään: Kaikki yli 80-vuotiaat eivät ole rollaattorien ja hoitajien varassa.

 

Vaadin pikaista huomiota siihen, että kehitysvammaisilla ja vanhuksilla on oltava yhtälailla oikeus elämään ja niin suureen vapauteen kuin mahdollista. Yhtä täydesti kuin arvokansalaisillakin on.