elokuu 2022

Sydän-Satakuntaan kirjoittanut (11.8) ja Nato-kirjoituksestani inspiroitunut Asko Ruotsalainen toteaa: ” Jokaisella on tässä (Nato) ja kaikissa asioissa vapaus ajatella kuten hyväksi näkee.” Totta – ajattelu on luontaista ihmiselle eikä sitä pysty suitsimaan. Mutta jos ajatuksenvirta on jatkuvasti häkellyttävää kielenkäyttöä eikä perustu totuuteen – sellainen ei koskaan ole ollut valtiollista viisautta.

Esimerkiksi nyt pääministeri Sanna Marinin viimeisin ajatuspurkaus oli (IL,15.8) Oslon Pohjoismaiden pääministerien kokouksessa, että ”tavalliset venäläiset eivät aloittaneet sotaa. Mutta samaan aikaan on todettava, että he tukevat sotaa.” Tämä on heiveröistä perustelua Venäjän 144 miljoonaisesta kansasta ja pakotteista heitä kohtaan.

Marin on siis puolensa valinnut – onhan hän näyttävästi seisonut Ukrainan entisen viihdenäyttelijän ja nykyisen presidentti Zelenskyin rinnalla sota-alueella. Marinin puheentyyli ei tietäne hyvää nyt Suomelle ja venäläisille, se ei ole ollut sitä suomalaisillekaan menneiden yli kahden vuoden aikana.

Huolimatta Saksan liittokansleri Scholzin vastustuksesta venäläisturistien viisumikiristyksiin, Suomi tullee toimimaan niin, että venäläiset tavalliset ihmiset saavat tuntea luissaan pitkää suomalaisvastarintaa. Suomen tulevaisuuden kannalta onni on toistaiseksi siinä, että pääministeri ei ole puolustusvoimien ylipäällikkö kuten oli Mannerheim. Suomen kohtalonhetkinä hänellä oli sotilaallinen valta 1918, 1939 – 1940 ja 1944.

Ensiksikin on kysyttävä mihin perustuu Sanna Marinin venäläisasiantuntijuus. Tällä nuorella pääministerillämme ei ole käsitystä mihin yhden naisen ajatushautomo voi johtaa. Siksi tarvittaisiin ihmisiä suitsemaan hänen innokkuuttaan hallita maailmanpolitiikkaa – ilman kokemusta ja ”sormenpäätuntumaa.”

Ilahduttavaa on ollut, että Saksan liittokansleri Scholz on vähitellen tullut uusiin mietteisiin Saksan tilanteesta. Sellaiset kysymykset askarruttavat jo miten Saksan (83 milj.) kansa selviää huoltoturvan, ruoanjakelun ja enegrian saatavuuden kanssa esimerkiksi ensi talvena.

Palatakseni Asko Ruotsalaisen kärjistettyyn loppukommenttiin: ”Jos emme puolusta Ukrainan itsenäisyyttä, emme ansaitse omaammekaan.” Olen sangen hämmästynyt Ruotsalaisen tulkinnasta miten kansat ansaitsisivat itsenäisyytensä.

Näinkö helppeästi puhuvat muutkin vanhat ja nuoremmat Suomessa? He, jotka eivät päivääkään ole sotineet Suomen vapauden ja itsenäisyyden puolesta.

Presidentti Putin on nähnyt tärkeäksi lukea Suomen historian arvon, sodat sekä sen jälkeisen ajan. Hän on vieraillut Suomessa vuonna 2001. Venäjän presidentti Vladimir Putin kunnioitti tuolloin Carl Gustav Mannerheimia laskemalla seppeleen postuumina hyvityksenä hänen haudalleen Helsingin Hietaniemessä. (Ahlander 2017, 368)

Kuinka uneliaisuudessa elävät tavalliset suomalaiset saatiin uskoteltua Nato-jäsenyyteen ryntäämisessä? Vakuuteltiin ainakin sateenvarjosuojasta sille varalle, etteivät venäläiset pääsisi hyökkäämään tai peräti valtaamaan Suomea. Venäläisten toimenpiteiden keskittäminen Suomen rajan läheisyyteen nyt heinäkuussä -22 on kuitenkin venäläisen median mukaan jo alkanut – se enteilee yöpakkasia Suomelle. Maittemme välinen Naapuruussopimus on allekirjoitettu tasan 30-vuotta sitten. Suomen jättämä Naton jäsenhakemus toukokuussa 2022 nähdään Venäjällä kansainvälisesti ratifioidun sopimuksen yksipuolisena rikkomisena. Sopimusta, jota Venäjän on osaltaan noudattanut – aiotaan nyt tarkastaa.

Niin, kyllä se olit Suomi, joka oli ennen virallista Nato-allianssiin kuulumista osallistunut Ukrainan sotaan; ja yhdessä Niinistön ja Marinin suulla on vaadittu yhä kovempia sanktioita Venäjää kohtaan yhdessä EU:n kanssa. Ei ole välitetty miten suomalaisten käy taloudellisesti ja rauhanomaisen rinnakkaiselon kannalta. Tämä kaikki Suomen valtion esiintyminen näyttää pöyhkeilevältä tepastelulta – ikäänkuin Suomi itse olisi ”Euroopan suuri omistaja.”

Keskiviikkona 12.5.2022 oli katkennut siis kamelin selkä. Se merkitsee uutta suhtautumista Venäjään Ukrainan sodan takia. Se merkitsi virallisen Suomen hätiköityä hakemusta Nato-jäsenyyteen pikavauhdilla. Jos Suomi otetaan Natoon se hyväksyy täysin ydinasepelotteen. 

Nato itsekin tunnustaa olevansa ydinaseallianssi (nuclear alliance). Kolmella Naton mahtivallalla on ydinaseita;Yhdysvalloilla, Ranskalla ja Iso-Britannialla. Yhdysvallat on määräävä valtias sillä se on sijoittanut yli 100 ydinasetta viiteen Natomaahan; Alankomaihin, Belgiaan, Italiaan, Saksaan ja Turkkiin. Sodan sattuessa Yhdysvallat pidättää oikeuden päätösvaltaan, joten näiden edellämainittujen maiden ilmavoimien pitää hyökätä vihollista vastaan. ”Ranska pitää ydinaseitaan omassa hallussaan.” (RP 2/2022, Claus Montonen)

Miksi Suomen poliittinen leiri jo aikoinaan lähti kiikuttamaan Suomea ydinasevaltojen suuntaan? Yksi syy on, että sosiaalidemokraateista ja kokoomuksesta on aina löytynyt avoimen jyrkkiä ja sopivia aisankannattajia harharetkille. Heitä ovat liehitelleet ja tukeneeet muut poliittiset puolueet tarvittaessa kuten tapahtui liittymisessä Euroopan Unioniin ja rahaliittoon.

Miksi rauhanomaisesti lähes 80 vuotta Venäjän kanssa elänyt Suomi täytyy alistaa Naton sotaisaan ja mahdollisia ympäristötuhoja tuovaan vaikutuspiiriin?

”Natoon kuuluvat ydinasevaltiot ja Nato itse ovat useasti kieltäytyneet antamasta julistusta, jossa ne luopuisivat ydinaseiden ensikäytöstä.(no first use).” (RP 2/2022, Claus Montonen)

Ydinsodan tuhot olisivat katastrofaaliset alueilla, jonne iskut osuvat. Sellaisten maiden terveys- ja elintarvikehuolto ei pysty huolehtimaan ydinsodan uhreista. Ydinsodalla aiheutetaan ilmaston kylmeneminen (ydintalvi), josta seuraa globaali nälänhätä. (RP 2/2022, Claus Montonen)

Kuinka yksikään täysijärkinen poliitikko nykymaailmassa haluaa maanmiehensä Nato-allianssin piirin? Tämä joukkohan pitää koko ihmiskuntaa panttivankinaan valtapyrkimystensä ajamiseksi.