Se on vale, että vartijat ja muut unikeot korvaavat yöhoitajia
Kapina on alkanut. Hyvinvointialueen perkaukset on aloitettava päälliköistä, ei kehitysvammaisten elämisen turvallisuudesta. Romuutus voi alkaa piankin. Aluevaltuutetuksi äänestetty Jari Myllykoski kirjoittaa vaaliesitteessään näin:”Nykyinen palveluverkkosuunnitelma tulee romuuttaa ja rakentaa uudelleen. Palveluverkkosuunnitelman tulee perustua käyttäjien tarpeisiin, ei virkahenkilöiden näkemyksiin.”
Satakunnan Kansassa (18.4.2025) kirjoittaneen toimittajan Arja Harjunmaan on täytynyt olla hyvin hämmästynyt päällikkö Katariina Ristimäen suolausinnosta, joka koskee kehitysvammaisia: Yöhoitajaa ei enää jatkossa tule olemaan Kokemäen Kajastuksessa, ei Huovissa, eikä Eurajoen Jokituvan rivitalossa 9. kesäkuuta alkaen.
Ja niin on kuin entisen perkaajan sanat olisivat iskostuneet myös päällikkö Katariina Ristimäen päähän: Muut Satakunnan 40 asuntolaa aiotaan perata! Todellakin häijy ilmaisu. ”Kyseessä ei ole kokeilu vaan pysyvä ratkaisu”,toteaa Arja Harjunmaa artikkelissaan. (SK 4/2025, Arja Harjunmaa)
Arja Harjunmaa oli haastatellut Kajastuksessa 14 vuotta asunutta Hannua ja hänen äitiään Sirpa Kuusistoa. Hannu ei voi jatkaa asuntolassa sillä hän tarvitsee yövalvontaa ja auttamista CPAP-laitteen kiinnittämisessä ja korjaamisessa yöaikaan.
Laite estää hengityskatkoja, jotka voivat johtaa pahimmillaan sydämen pysähtymiseen ja lievimmin heikkoon yöuneen sekä väsyneisyyteen.
Varmaa on, että jokainen asuntola tarvitsee yöhoitajansa sillä nukkuvat asukkaat ovat aina turvattomimpia öiseen aikaan; siitä syystä opetetaan pelastamis- ja paloharjoituksia lain mukaisesti. Mahdollisia ovat tulipalojen lisäksi,vesivuodot ja putkitukokset sekä asukkaiden sairauskohtaukset. Esimerkiksi norovirusten aikaan henkilökohtaista apua ja infektioiden torjuntaa tarvitaan, asukkaat toinen toisensa jälkeen tarvitsevat oksennusämpärin ja yöhoitajan täytyy tyhjentää niitä usean kerran yöllä.
Näpit irti siis sosiaalitarkkaajat ja poliitikot kehitysvammaisten elämästä ja heidän yöhoitajistaan!
Ensinnäkin Satakunnan Kansassa haastatellun päällikkö Katariina Ristimäen olisi pitänyt kertoa rehellisesti, että kehitysvammaisilla ei hänen mielestään ole niin väliä. Hänen näkemyksensä vaikuttavat uskomattomalta palturilta. Kysynkin, kuinka hän edes kehtaa esittää tällaista vastuuntunnottomuutta julkisesti?
Niin, koti merkitsee turvapaikkaa ja yksityisyyttä ihmiselle. Kajastuksen ja kaikkien kehitysvammaisten kodin on oltava turvallinen, ympäri vuorokauden.
Muistan pitkältä ajalta, että sosiaalipuoli on toiminut varsin usein salakähmäisesti, erikoisesti yksilöiden asumisoikeuksia kohtaan. Siitä syystä olen joutunut viemään asioita AVI:iin, eduskunnan oikeusasiamiehelle ja juristille. Nämä olivat siis vakavia asioita siihen aikaan. Jollei nyt tähän ihmisten väärään massakäsittelyyn puututa heti Satakunnassa, edessä on yhteydenotot edellämainittuihin viranomaisiin.
Kysymys hyvinvointialueelle: Onko laskelmissa sellaista, että kun väki vähenee niin hyvinvointialueen massi pullistelee? Ei Katariina Ristimäen mielestä; ”raha ei ole oleellinen seikka” tässä tapauksessa. Mikä sitten on oleellista? On ihmeteltävä miksi onnellisen elämän asiantuntijana esiintynyt Ristimäki julistaa, että osa asukkaista saattaa jopa olla vähän ylpeitä siitä, että he asuvat yhteisöllisesti.
Onko sitten muka ollut niin, että yöhoitajan läsnäolo olisi estänyt vahvistamasta kehitysvammaisten kokemusta tähän mennessä? Onko yökkö estänyt heitä olemasta oman elämänsä herroja? Minua sieppaa Ristimäen puheet, sillä tosiasia on, että yksikään kehitysvammainen ei tutkimustenkaan mukaan ole onnellinen siitä, että heidän täytyy edes muuttaa lapsuudenkodistaan asumaan ympärivuorokautiseen asuntolaan taikka johonkin vapaampaan, muuhun asumismuotoon.
Se on aina suurta yksinäisyyttä, se on outoutta kelvata monille ihmisille, joita tulee ja menee.
Kaikki kehitysvammaiset olisivat onnellisia, että he saisivat jatkaa turvallista elämää kotonaan. Kun olen jutellut kehitysvammaisten kanssa he kaipaavat syvästi lapsuudenkodin perhettään ja sisaruksiaan. Kun molemmat vanhemmat, äiti ja isä ovat kuolleet he ovat hyvin surullisia siitä: Rakkaimpia ei ole enää olemassa.
Eräs lapsuudenkodistaan muuttanut vammautunut on sanonut, että he äidin kanssa päättivät, että syödään terveellistä ruokaa, että he molemmat eläisivät yhtä kauan. Ja sitten kun he kuolevat he menevät taivaaseen: Siellä heillä on sängyt lähellä mummua. Yhdessä kaikki kolme nukkuvat ja siellä he ovat vieläkin onnellisempia kuin täällä, josta Ristimäen kaavailujen mukaan näyttäisi tulevan matoinen ja petollinen paikka.
Ristimäki tarjoilee erilaisia vaihtoehtoja, että hätätapauksessa voi soittaa hätänumeroon. Mistä asukas voi tietää, että milloin hän voi soittaa hätänumeroon? Ja jos asukas tarvitsee muunlaista turvaa hän voi soittaa Köyliön Kepolankotiin. Sieltä ei Ristimäen mukaan lähdetä yöllä ajamaan Kokemäellle vaan on suunniteltu, että tarvittaessa apua hälyytetään lähes naapurissa olevasta Henrikinhovista. ”Myös vartijat käyvät tehostetusti katsomassa, että kaikki on hyvin.”
Kyllä on tylyä, kyllä on kylmää kyytiä!
”Ristimäen mukaan Kajastuksessa ei asu yhtään sellaista kehitysvammaista, joka ei pärjäisi yöllä yksin.”No, tulihan se sieltä! – Totuus on, että vartijoiden ja hoitajien yöunta ei tultaisi häiritsemään yöllä.
Se on vale, että vartijat ja muut unikeot korvaavat yöhoitajia Read More »










