Saavuin 23. helmikuuta viime tipassa parhaimman ystäväni kanssa Kokemäen kirkkoon. Näimme, että joku valkokaapuinen ja toinenkin vielä viilettivät kirkonmäellä kohti pääovea. Sinne mekin pyrimme. Saavuimme eteiseen. Siellä oli tilan täydeltä ihmisiä – nopealla vilkaisulla näin piispa Mari Leppäsen sekä Jeesuksen monia sananpalvelijoita eli pappeja odottamassa. Meille sanottiin; ”menkää vain ohi.” Pääsimme pujahtamaan huomaamattomasti kirkon peräpenkkiin. Ja ensihämmennys vaihtui suureksi henkilökohtaiseksi iloksi: Vuosien takaa hyvin tärkeä ihminen tunnisti ystäväni.

Piispa Mari Leppänen alkoi johtamaan ristinkulkuetta eteisestä sisään.

Oli kirkkoherra Petri Laineen virkaanasettaminen ja messupäivä. Hän tuli Lammin seurakunnan kappalaisen virasta Kokemäelle kirkkovaltuuston yksimielisellä valinnalla. Eräänä iltana Niinan Raamattukerhon jälkeen olin tunnistanut hänet kun Petri Laine oli marssinut vauhdikkaasti seurakuntatalolta pitkin polkua kohti autoaan. Hän oli tehnyt siihen mennessä jo kolme viikkoa töitä Kokemäellä. Siitä hänelle pidettiin messupäivänä kiitospuhetta; suoranaista rohkaisua hän sai lähimmiltä työntekijöiltään.

Pappien elämäntehtävistä suuri osa on kulkea ihmisten, kokonaisten perhekuntien rinnalla suurina ilonpäivinä ja äkillisinä murheen hetkinä kun kuolema esimerkiksi on vienyt parhaassa iässä olleen kumppanin, puolison tai lapsen. Itsellänikin on alati muistissa perheenjäsenen kuolema, joka ei koskettanut vain meitä. Kuolleen omaisemme rakas puoliso ja perhe joutuivat kokemaan mitä elämä parhaimmillaan oli ja äkkiä miten suuri onni vaihtui suureksi menetykseksi. Kiitollisena kuitenkin Kokemäen seurakunnalle; täältä saatiin kaikki tuki.

Kaksituhatta vuotta sitten Jeesus kulki maan päällä parantamassa sairaita, rampoja ja monella tavalla kiusattuja sekä väheksyttyjä. Hän antoi syntejä anteeksi; se on pahaa oloa mikä ihmistä voi painaa kovinkin. Mutta se samalla voi herätellä omantuntoa ja rohkaista miettimään oman elämänsä tämän puoleista ja tuonpuoleista taivaallista tarkoitusta.

Jeesus arvosteli eläessään ankarin sanoin pappien päämiehiä, kirjanoppineita sekä fariseuksia. Oman kuolemansa lähestyessä ” hän otti tykönsä Pietarin ja kaksi Sebedeuksen poikaa, (hän) rupesi murehtimaan ja vapisemaan.” (Matt. 26 :37) Jeesus pyysi heitä valvomaan kanssansa sillä hänen sielunsa oli suuresti murheellinen kuolemaansa asti. Ja Jeesus meni edemmäs ja lankesi kasvoilleen ja rukoili : ” minun Isäni! Jos mahdollinen on , niin menköön pois minulta tämä kalkki: ei kuitenkaan niinkuin minä tahdon, mutta niinkuin sinä. (Matt.26: 39) Tämän Jeesus toisti kolmesti. (Raamatunkäännös 1923)

Jumala taivaasta ja Jeesus antoi kalliin uhrin ihmisen synnin tähden mutta se ei ole ihmisluonnolla helposti käsitettävissä. Ja vielä Jeesus ei ole ainoastaan kristittyjen vaan koko maailman valo, kunkin ihmisen Vapahtaja. Hän oli asettanut Pyhän ehtoollisen opetuslastensa kanssa.

Petri Laineen Virkaan asettamisen päivänä, sunnuntaina oli tehty mahdolliseksi käydä ehtoollisella: Ettei vain kukaan, ettei yksikään epäröisi käydä siellä alttarikaaressa. Usein kirkossa toistetaan: ”Vahvista uskoamme, lisää toivoamme ja uudista rakkauttamme.” (Silta 5.5.2021, Tarja Plukka)

Minulle on annettu elämäntehtäviä. En ollenkaan ollut niihin halunnut. Minulla oli aivan omat elämänsuunnitelmat – siinä kuudentoista ikäisenä. Mutta kaikessa olemisessa vaikutti toinenkin suunnitelma.

Hiljattain ja monesti ennenkin olen kuullut, että muillekin on käynyt näin. Euralainen lähetystyöntekijä Päivi Anttila oli joitakin aikoja sitten Kokemäen seurakuntakeskuksessa kertomassa Etiopian työstään. Samalla kertaa Kokemäen seurakunnan pastori Kimmo Malinen näytti videonauhoituksena tuokiokuvia Etiopian ajastaan. Hän on asunut siellä perheineen neljä vuotta. Sinä aikana hän perusti vaimonsa kanssa 60 lapsen orpolapsikeskuksen. Se toimii yhä.

Selvästikin – päättelen, että molemmilla Anttilalla ja Malisella on ollut kokemuksia kovista paikoista elämässään. Päivi Anttila kertoi hämmentävistä – ehkä pelottavistakin hetkistä työn alkuaikoin.

Joku siellä Etiopiassa oli vaistonnut hänen epäröintinsä. Sentakia Anttilalle oli kerrottu tarina tähän tapaan: Korkea-arvoisen ja rikkaan hallitsijan lapselle haettiin puolisoa valtakunnassa. Lujuustestinä oli uida altaan päästä päähän – siellä uiskenteli muitakin. Ja pian yksi puolisoehdokas monien joukosta huomasi, että hän itse jo pärski ja haparoi henkensä edestä krokotiilialtaasssa.

Hän selvisi altaan päähän ja nousi ylös reunalle. Puolisokandidaatilta kysyttiin: ” Kuinka sinä uskalsit?” ”En uskaltanutkaan!”, hän huudahti. Minut tyrkättiin krokotiilien joukkoon.

Mieleeni on palautunut tuon tarinan jälkeen oma muistikuvani vuodelta 1956. Oudot ihmiset tulivat ja ottivat minut – neljänikäisenä haltuun pohjoisesta, laittoivat vällyihin ja heidän kanssaan jouduin junaan. Tutut ja turvalliset äiti ja isä sekä hevonen olivat taakse jäänyttä elämää. Tästä alkaen elämä oli selviytymistä.

Hyvin pian etelässä huomasin, että minä sentään ymmärsin päättää lujasti asioista. Ja kaikessa hiljaisuudessa totesin: Minä osasin kaunokirjoitusta vaivattomasti ja vähän myöhemmin kun opin lukemaan – minä päätin lukea kirjoja elämästä niin paljon kuin rikkaruohojen nyppimiseltä, pyykkipäiviltä, siansuolien puhdistamiselta ja muilta pieniltä kodin tehtäviltä ehdin.

Myöhemmin alta kahdenkymmenen kävin sitten tapaamassa näitä ensiksi mainittuja kilttejä ja lapsirakkaita ihmisiä. Juuri sinne Pohjois-Suomeen minut oli ensin jätetty.

Seuraava merkittävä elämäni jatkokäsikirjoitus kävi näin; olin lähtenyt Lallintalolle, jonne Katri-Helenan piti tulla. Hänen takiaan. Katri myöhästyi paljon ja förmanteri, autonkuljettaja hosui, että ”autoon heti siitä !”

En lähtenyt, pakenin seisomaan naistenjonoon. Sellainen oli siihen aikaan tapana. Ja kävi niin, että silmänräpäyksessä joku oli ottamassa minua haltuun. Hyvä niin – olen ajatellut jälkeenpäin – pääsinpä förmanterista eroon ja näin Katri-Helenan! Hänen lauluistaan Anna mulle tähtitaivas on tullut yhden jos toisenkin kerran hetkellisesti riemastuttava mielenylennys.

Niin, tapasin kahden viikon päästä uudelleen tämän herrasvaatteisiin pukeutuneen pelastajamiehen.

Nyttemmin elämäni on ollut rauhallista. Siksi, että en kuulu enää mihinkään poliittisiin puolueisiin.

Tässä erään kerran kun vielä oltiin sulilla tuli yllättävää säpinää! Tehojoukot olivat saapuneet kattotalkoisiin.

Mukana oli myös viidenikäinen. Hän oli lujasti aikeissa katolle. Pidemmän suostuttelun jälkeen keksin idean sisähommista.

Mitä muka sisällä on tekemistä vastusteli hän. No, yhden keittiöfakiirin paikka mansikkasopan maistajana on tarjolla. Myöhemmin ehdotin, että voitaisiin mennä Kokemäen kirkkoon koska sinne odotetaan yhtä Mari Leppästä Turusta.

Ehkäpä vilkaisemme haudoillekin. Poika sanoi heti, että hänen isoukkinsa on mennyt jo taivaaseen, ikuiseen elämään.

Tultuamme kirkkoon poika asettautui penkissä taaksepäin ja tarkkaili poliittikkoja, joita sattui istumaan takana. Sitten hän kääntyi takaisin. Sanoin, että tässä meidän penkissä kaukana istuu pappi. Papit tunnistaa siitä, että heillä on valkeat liperit kaulassa. Senjälkeen hän katseli ympärilleen jonkin aikaa ja kysyi.”Missä Jumala nyt on?” Ja sitten: ”Missä on Jeesus?” Hyvin hämmentyneenä selitin Luojamme olemusta sekä Vapahtajamme – ja heidän kummankin olinpaikkaansa. Nostin häntä vielä korkealle syliini ja näytin käytävällä, että aion tuonne alttarikaareen, jonne hän myös saa tulla.

Poika oli reipas. Kun aika tuli, hän marssi arkailematta alttarikaarelle; siellä pappi siunasi hänet kysyttyään ensin hänen nimensä. Siitä nimen kysymisestä poika vähän hämmästyi. Ja minä siitä, että Kokemäen kirkossa tapahtui samanlaista kuin yli 2000 vuotta sitten Uuden testamentin mukaan.

Jeesuksen opetuslapset olivat kysyneet Jeesukselta silloin: ”Kuka on suurin taivaan valtakunnassa? Jeesus oli asettanut lapsen heidän keskellensä. ”Ja sanoi: ”Totisesti minä sanon teille: ellette käänny ja tule niinkuin lapset niin ette suinkaan tule sisälle taivaan valtakuntaan. Sentähden, joka itsensä alentaa niinkuin tämä lapsi, se on suurin taivaan valtakunnassa.” (Matt. 18: 2-4)

Vanhassa käännöksessä ( v. 1892 Köln) lukee lisäksi näin: ”Katsokaa, ettette katso ylön yhtäkään näistä pienimmistä; sillä minä sanon teille: heidän enkelinsä taivaissa näkevät aina minun Isäni kasvot, joka on taivaissa.” (Matt. 18:10)

Maan korvessa kulkevi lapsosen tie, hänt`ihana enkeli kotihin vie. Niin pitkä on matka ei kotia näy vaan ihana enkeli vierellä käy.

Suomi on nyt Natossa. Natomaat, erikoisesti USA ydinaseallianssin johdossa hallitsee ja määrää geopoliittisella kiristysotteella; viimeinen päämäärä oli ottaa koppi Suomesta. Suomi vietiin ilman kansanäänestystä, ilman rauhantahtoisen kansanosan kuulemista sotaisten valtioiden leiriin. Kansalaiset ovat olleet syvästi järkyttyneitä Ukrainan sotaan liittymisestä ja tavasta millä valtiojohdosta on häikäilemättömillä puheenparsilla provosoitu Venäjää, venäläisiä ja erityisesti Putinia. Yhdeksän diplomaattia on karkoitettu Suomesta. Turun ja Pietarin lähetystöt on suljettu ja venäläisillä ei ole oikeutta hoitaa täällä omistamiensa kiinteistöjen asioita.

Suomen mahtimedia on ylläptänyt russofobiaa etteivät vain suomalaisten ajatukset harhautuisi. Ettemme kysyisi: ”Mitä järkeä on jatkaa Ukrainan hävitystä ja sodan pitkittämistä länsiaseilla!” 

Valtalehdet ovat antaneet soopatorven soida isosti: Ei päivää ettei ole ollut jotain häväistystä presidentti Vladimir Putinista.

Tarkoituksenmukaiselta näyttää siis, että Suomi voi yhdessä USA:n kanssakin kohdistaa raskaita vihollisuuksiaVenäjää kohtaan. Niiden sisällöstä ei ole kerrottu suomalaisille. Otetiin sika säkissä. Suomi on tätäkin kautta nöyrä sotakaveri, jos Nato sattuisi hajoamaan olisi takuuvarmasti jäljellä USA, jonka kanssa Suomi on tehnyt isäntämaasopimuksen vuonna 2014. (Korhonen, Nygård, Pesonen, Söyring 2015, 17- 53) Kuinka tolvanoina ja hyödyllisinä idiootteina suomalaisia pidetään? Suomalaiset, hieno kansakuntamme on viety äärimmäisen vakavaan tilaan sillä eduskunta toisensa jälkeen ei holtittomuudessaan käsitä maailmanpolitiikan pahinta kauhukuvaa: Joutumista suurvaltojen sodan keskipisteeksi.

Niin, Suomi ei ole ollutkaan itsenäinen valtio pitkään aikaan, se on ollut Euroopan Unionin raharenki vuodesta 1994 alkaen. (Hakalehto 1995, 9 – 15) Paavo Lipponen on Satakunnan Kansassa julkaistun artikkelin mukaan kertonut, että hän ja Niinistö yhdessä olivat ”kansainvälisen pankkieliitin käskystä” valehdelleet käytännössä kaikesta koskien EU:iin ja rahaliittoon liittymisestä. On siis ollut valehtelua valehtelun perästä. Sen seurauksena Suomi on nyt maailmanmahtien käskytettävä, josta esimerkkinä käy EU:n määräämät pakotteet Venäjää vastaan. Suomen hyvinvointia ajetaan alas; ihmisillä ei ole niin väliä ja heillä alkaa olemaan elämisessä tiukkaa; edes keskituloiset eivät selviä nousseiden velkakorkojen maksuista. Rahaa ei jää säästöön pahojen päivien varalle.

Luettuani FT Mikko Yrjönsuuren tutkielmakirjan Roistovaltion raunioilla kävi siitä ilmi, että Valkoisen talon politiikan filosofian perusteet ovat heikot. ”Samalla teos avaa filosofian näkökulman tilanteeseen, jossa yksi maailmanvalta yrittää muuttaa historian kulkua ja globalisoi maailmaa kovalla otteella.” (Yrjönsuuri 2003, 142)

Kirjan alussa on Amerikan presidentti Georg .W. Bushin ja Iso-Britannian pääministerin Tony Blairin sodanjulistukset Irakille. Puheet ovat hirvittäviä ja sydämettömiä, lisäksi hyökkäykset Irakiin olivat täysin perusteettomia. Äkkihyökkäys Irakiin oli raakalaismaista, Irakin kansasta ei todellakaan piitattu, ei sen arvokkaista kulttuurirakennuksista, infrasta, uskonnosta eikä mistään mikä on pyhää: elämästä ja rauhasta omassa maassaan.

Tony Blair sanoi sodanjulistuksessaan mm. ”Toivon, että Irakin kansa kuulee tämän viestin. Me olemme teidän puolellanne. Te ette ole vihollisiamme, vaan teidän barbaarimaiset hallitsijanne.”

Halukkaiden koalitio, Iso-Britannia ja Yhdysvallat hyökkäsivät samana sodanjulistuspäivänä 20.3.2003 Irakiin. Maailman suurvaltojen sodanjulistuspuheet olivat vuonna 2003 täyttä tekopyhää hevonpaskaa.  Tällaisten pahamaineisten  valtioiden ystäviksi Suomi siis antautui.

Satakunnan Kansan toimittajat Ville Hammarberg ja Sakari Muurinen (SK:16.3.2023) ovat pureutuneet aluevaltuustopoliitikkojen rahavirtoihin – suoranaisiin lahjusrahoihin – niitä ne ovat mielestäni. Aluevaltuutetut ovat siis ryhmäraha-tulonsaajia. Kun tänäkin vuonna rahaa voi taas anoa 5000 €uroa per aluevaltuutettu silloin esimerkiksi SDP saa yhteensä 10 0000 ja velä hiljan VKK:lle puolueen aluevaltuutettuna Niina Valtanen saa anoa taas 5000 €. Kylläpä tuntisi mahtavalta jos jokainen aikuinen Suomen kansalainen saisi vuosittain tuohta valtiomme kassasta 5000 €uroa!

Nyt selvitetyllä viime vuoden rahalla ei ole siis mitään tekemistä Vapauden liitto puolueen kanssa liittyen Niina Valtaseen. Hän on tullut VL:n sitoutumattomaksi eduskuntavaaliehdokkaaksi vasta 7. helmikuuta 2023. Vapauden liitto käy uutena puolueena Satakunnassa eduskuntavaalikampanjaa. Kaikki muutkin viisi äkillisesti Vkk:lle puolueen jättäneet ovat sitoutumattomia ehdokkaita. Vain kaksi eduskuntavaaliehdokasta, Santeri Mörsky Raumalta ja Juha Vainiomäki Harjavallasta ovat VL:n jäseniä.

Takaisin rahoihin. Jo viime vuonna kun kuulin näiden rahojen anomisista ja käyttämisestä sanoin, että kieltäydyn ehdottomasti kaikesta rahasta, jota kukaan aluevaltuutettu ei ole ansainnut. Käyttötarkoituskin oli hyvin hämärä. Haluaisin tietää kenen idea tällainen rahankylväminen on aluevaltuutettujen hyväksi? Ennen aikaan tällaista rahankäärimistä sanottiin poliittiseksi kähminnäksi. Niin, niin ajat muuttuvat ja tavat! Nykyisin kun maan tapa on – Suomen valtion esimerkiksi – raha vain kasvaa kuin puussa eikä puhuta lainkaan siitä vastuusta millä velat maksetaan. Mietitäänpä sitä kuinka monta hyvinvointialuetta Suomessa on ja miten kalliiksi kaikki aluevaltuutetut tulevat veronmaksajille vuosittain Suomessa?

Toimittajien artikkelin jälkeen mieleeni on noussut kysymyksiä: Kuinka kauan veronmaksajia pidetään hyödyllisinä hölmöinä? Kauanko tämä alueellinen tai valtiollinen rahankylvö sopii suomalaisille? 

Kirjoitus oli tarkoitettu lääkärille. Se koskee koronaan liittyviä rajoituksia, jotka näyttävät olevan edelleenkin voimassa esimerkiksi Satakunnassa kehitysvammaisten asuntoloissa. Olin jo aiemmin aikeissa ottaa yhteyttä Teihin mutta päädyinkin soittamaan pääpomolle. Hänen mielestään oli aiemmin ”ihan yes”, että kun yksi vammainen sairastui yhdessä yksikössä, jokainen vammainen siinä samassa yksikössä oli vangittu omaan huoneeseensa kunnes viimeinenkin oli sairastanut loppuun tautinsa. Huoneeseen vietiin jonkinlainen avoin tynnyri, jonne hoitajat jättivät viruslikavaatteensa. Se herätti valtavaa inhoa sairastuneessa.

Tämä tapahtui siis tänä vuonna 2022. Mihin mittakaavaan ja millä perusteella kehitysvammaisia ja heidän hoitajiaan voidaan orjuuttaa? Luulisi, että lääkärikunnassakin on huomattu, että korona tarttui piikityksistä huolimatta hoitolaitoksissa ja kaikkialla juurikin rokotettuihin ihmisiin kuten rokottamattomiinkin. Luulisi, että tässä vaiheessa tajutaan sekin, että kehitysvammaisten arjen elämisessä on näin ollen vieläkin valtava ristiriita: Se jäi sietämättömäksi jäänteeksi puolustuskyvyttömille verrattuna muihin ihmisiin: Muut lentelevät, risteilevät ja elävät vapaata elämää. 

Tässä Teille hyvä esimerkki kehitysvammaisten tosielämästä. Me vanhemmat olemme saaneet kutsun 8.12.2022 kehitysvamma- asuntolaan. Kutsussa oli seuraava teksti : ”Juhla pidetään takaterassilla, joten varustaudu lämpimällä vaatetuksella sekä kasvomaskilla. Ohjemassa puuro- ja glögitarjoilu sekä jouluista pientä ohjelmaa.”

Kirjeessä pahoiteltiin, että tämän ulkojuhlan takia ei nyt voitu järjestää Teams-lähetys pikkujoulua. 

Mitä mieltä Te olette tästä menettelystä? Yritin soittaa päivällä asuntolan johtajalle mutten saanut vastausta. Senjälkeen soitin hallintopäällikölle. Hän ei ota vastuuta menettelystä vaan sanoi, että asuntolassa noudatetaan Satakunnan ATTR:n koronarajoituksia. Tämän takia laitankin kirjeen Teille puolustuskyvyttömien arjesta. 

Asuntola on siis kaikenkaikkiaan onnistunut vangitsemaan ja estämään kehitysvammaisten normaalin elämän lähtien keväästä 2020 asti. Se oli häikäilemätön määräys alunperin valtiovallasta johtuva päätös – elämisen varkaus kehitysvammaisia kohtaan mutta myös hoitajia kohtaan, jotka vielä tänäkin päivänä ovat pakotetut käyttämään suunenäsuojaa ollessaan töissä asuntolassa.

Suosituksesta on tehty pakko. Ja todellinen pakko hoitajille on rokote kaiken menettämisen uhalla yhteiskunnan täysivaltaisesta jäsenyydestä. Eikö ole niin, että normaali eristäytyminen riittäisi kun sairastuu? Jäädään kotiin minkä tahansa ylätieinfektion takia.

Sain sivuiltanne kuvan, että ohjeistus on perustunut viime aikoina jätevesinäytteeseen, Satakunnan koronatyöryhmä ATTR onkin lukinnut näin suunenäsuojapakon.

Presidenttimme järjestää itsenäisyyspäiväjuhlat sisätiloissa ilman suunenäsuojapakkoa! Tosin ulkoilmajuhlassa sotaveteraanitkin olisivat saaneet olla mukana – varustettuna suunenäsuojalla kypärän sijaan. 

Kehitysvammaisen äiti

Keväällä 2022 syntyi uusi puolue Vapauden liitto. Sitä aiemmassa VKK:lle puolueessa oleskeluni jäi lyhyeksi. Saavutimme täällä Satakunnassa hyvän aluevaalituloksen pelkkinä tukijäseninä. Oma sijoitukseni oli 3 äänen päässä valtuutetun paikasta. Vaalien jälkeen kuulin seireenien laulua VKK:lle puolueesta. Jyrkkä ei, minä en mihinkään puolueeseen enää lähde! Ano oli lyönyt puukon suoraan sydämeeni Convoyn takia ja päästi ilmat pihalle Saatanan tollot videotervehdyksellään. Minunkin kärsivällisyydelläni on raja, se oli siinä.

Kevään korvalla kiinnostuin vähän syntyvästä puolueesta: Siksi, että Ossi Tiihosta oli pyydetty johtamaan sitä. Kelasin asiaa taaksepäin: Juurihan Ossi oli sanonut vuosi takaperin (2021) minulle Ravintola Uljaassa, että hän ei lähde perussuomalaisista. En ole viitsinyt piinata häntä enemmälti, että miksi näin kävi – en ihan kohteliaisuussyistäkään Uljaassa haastanut vaikka mieleni teki: Miksi olla lainkaan ”huojuvassa talossa” perussuomalaisissa? Tiihosella oli oma seurueensa ja minä jatkoin omaa hauskanpitoani Maria Kiisken ja Christerin vauhdittamana.

Ossi Tiihonen oli kyllä aivan muuttunut mies tuolloin Turun juhlissa verrattuna mielenosoitustapahtumiin: Uljaassa hän oli hilpeä, puhelias sekä humoristinen illan puheenvuorossaan ja iltaa kohden hän heitti pienen tietopommin täpötäydessä ravintolassa. Jännittäviä kohokohtia oli siis tulossa illanmittaan.

Ehkäpä kun minäkin olin Malisen yllytyksestä juhlatuulella ja siksi näin Tiihosen uudessa valossa mutta kuitenkin itseni kanssa tasavertaisena oikeustaistelijana: Näitä mielenosoitustapahtumia oli ollut useissa eri paikoissa Helsingissä ja Turussa, kaduilla varmastikin kaksikymentä kertaa – ellei enemmänkin. Tuomas Malinen oli haastanut kaikkia suomalaisia tuona iltana eri ravintoloihin, joista tunnetuimmaksi tuli Turun Uljas: Kapina oli alkanut.

Mitä pidemmälle ilta kului sitä iloisemmaksi juhlaväki kävi. Omistaja Teuvo Kauppi hymyili ja oli kummallisen tyyni. Jussi Kankaristo niminen henkilö oli eräs illan mieleenpainuvimmista – hän oli aiemmin ollut jo Turun tuomiokirkon puhetilaisuuksissa. Nykyisin hän on legendan maineessa sillä viimeksi kuulemani tarina kertoo, että kun hän saarnaa sateessa ei haittaa vaikka vesi juoksee vuolaasti kauluksesta sisään – ääni ei hyydy eikä ilmekään värähdä luonnonvoimien armoilla.

Alkuvuoden vaalien jälkeen katselin Suomen poliittista surkeutta. Viruspirulainen oli pannut junttausvaiheen päälle, se ei tahtonut irrottaa otettaan meistä suomalaisista. Ja lopputuotehan oli makoisampi kuin yksikään poliittinen hillotolppa, joka oli ollut tähän mennessä Suomessa: Koko kansa kyykkyyn.

Suomessa on paljon pielessä perusoikeusasioissa sekä kaikissa peruspilareissa, joita Suomen oikeusvaltio on säätänyt kansalaistensa turvaksi. Ällistyttävää on, että ilmassa vilisee monenlaisia totuuksia: On diagnoosejakin kuten ”taudin pahempi muoto”, jota estetään rokotuksilla. Mikä sitten on rokotteen pahempi muoto? Erittäin paha ja yhtä lopullinen kuin oli sotien 1939 -1944 aikaan: Rintamalta tuli säännöllisesti ruumisarkkuja.

Sadismia tai ei – lakien vääntely on ollut mielestäni sangen julmaa yrittäjiä vastaan ja se on ollut äärikarseaa hoitajia kohtaan 1.2.2022 lähtien. Tästä syystä olin erittäin ärsyyntynyt 200 kansanedustajan huopatossutehtaasta. Mielialani parani onneksi Norjan töissä sillä siellä näin jo 10 suomalaista hoitajaa työpaikassani. He olivat jättäneet Suomen. Hyviä uutisia siis miten suomalaiset hoitajat ovat arvostettuja. Miksi muuten suomalaisten hoitajien pitäisikään olla enää Suomessa maanmiestensä, orjapiiskureiden kuten poliitikkojen ja virkamiesten noitavainossa?

Vapauden liitolla oli mennyt hyvin kesän aikana. Se tieto, että Juha Korhonen oli lähtenyt mukaan VaL:n matkaan, vaikutti suuresti minuun. Hän päätyi sitoutumattomaksi. Juha Korhonen on Suomen hereillä olevan kansan suuresti rakastama, rohkea oikeustaistelija. ”Saakelin pojat ” – mieleni teki sanoa poliiseille erään kerran – jättäkää se Juha rauhaan! Mutta kuin ei, niin ei. Kopeloitiin ja järjestettiin jatkokyytiä täysin syyttömille ja rauhanomaisille mielenosoittajille Helsingissä. Sisäministeri Ohisalon suuri haamu väijyi kaikkialla.

Entäpä sitten VaL:n päähenkilö Ossi Tiihonen? Sen verran kuin olen kuullut muilta puolueeseen liittyneiltä jäseniltä häneen suhtaudutaan hyvin kunnioittavasti, hän on kansanliikkeensä ryhdikäs keulakuva ja arvokkaan oloinen. Hänen poliittinen kritiikkinsä perustuu aina faktoihin, jotka ovat joko lukemia taikka tieteellisiin tutkimuksiin perustuvia. Hänellä on oma laaja blogiarkisto.

Kun olen tarkkaillut Tiihosen puhetyyliä, se on virkistävän täysijärkistä verrattuna valtakunnan kärkipoliitikkoihin, tyyppeihin, jotka ovat paljon puhuvaisia mutta sanovat vähän tai peittelevät. Ja jos he sanovatkin, se on tänä päivänä ollut eräiltä pahimmillaan hyvin härskiä sotaretoriikkaa. Sillä ammutaan entisen luottonaapurin Venäjän päälle: Vihapuhetta ja mustamaalaamista. Media voitelee ja luulee, että kyllä kansa uskoo.

Ossi Tiihonen on käynyt hiljattain puhujamatkalla Satakunnassa. Ilokseni hän oli saanut mukaansa Tatu Tynin videoimaan. Sinä iltana iloni nousi korkealle kun eduskuntavaaliehdokas Ville Laine ja vaimo Satu saapuivat Varsinais-Suomesta Kokemäen koulukeskuksen auditorioon.

Yhtälailla olin hämmentyneen ilahtunut, että Ossi tuli vaikka taivaalla yhdessä vaiheessa oli melkoisen synkkiä pilviä. Jouduin niitä luutimaan hyvin poikkeuksellisella tavalla. Se ei toistu: Lupaan. Tiihosen kanssa on oltava hetki hetkeltä kärsivällinen – varoiksi – koska hän on täysin tuntematonkin minulle; vaikuttaa olevan raisu mutta kesyyntynee niin, että hän ei itsekään huomaa sitä.

Saanko siis esitellä? Suomen karismaattisin ja pelottomin puoluejohtaja: Ossi Tiihonen. Sellaiset jäsenet millainen johtaja.

Asko Ruotsalainen on jatkanut mietteitään (25.8) Sydän-Satakunnassa: ”Onko Suomi ansainnut itsenäisyytensä?” Hänen mukaansa Suomi on ansainnut sen vain johonkin mittaan asti. Hän kaivelee totuudenperää itsenäisyydestämme isiemme ja kotirintaman taisteluilla kyllä, mutta muu johtopäätös kilpistyykin siihen, että sodassa historiankirjoituksen mukaan Kyösti Kallio oli kehoittanut rukoilemaan. Se on Ruotsalaisen usko, että kansoilla on mahdollisuus tai kohtalo korkeampaan yhteydenpitoon itsenäisyyden vaalimisessa.

On helppo vetää väite rukoilemisesta ja selviämisestä sodassa unohtamalla viime sotien opetus. Ensiksikin on muistettava Suomen sotahistoriasta ne virheet, jossa lähdettiin vaarallisen valloittajan Saksan matkaan. Virallinen Suomi hamuaa nytkin samaa, on hätiköity – ja eikä aikaakaan – itsenäinen päätäntävalta menetettiin. Suomi on nyt erityissopimuksella kolmenvälisessä valtioiden sopimusvyyhdissä ja tullee olemaan yhä pahemmassa sotkussa ydinaseallianssin kanssa. Kokoomus jopa haluaa Nato-tukikohtia ja pysyviä joukkoja Suomeen.

Palaan vielä hengellisiin asioihin. Suomessa on aina rukoiltu ja rukoillaan vieläkin. Suomen ev.lut. seurakunnissa rukoillaan jokaisena sunnuntaina kansan ja sielunasioiden puolesta, valtiovallan ja presidentin puolesta. Mikä on kuitenkin mennyt pieleen? Onnellisuustilastojen kansa on nyt eri maiden sota-arsenaalin näyttelytanner. Ainakin yksi syy suomalaisten sotauskoon on heidän uneliaisuutensa ja sinisilmäisyytensä virallisen Suomen politiikkaa kohtaan.

Näin Suomi valtiona lienee matkalla suurten ja monien koettelemusten partaalle ja epävarmaan tulevaisuuteen natohätiköinninkin takia. Ja jos oman kansan kohtalo alkaa olla yhdentekevää – vain yhden ja kahden ylivaltiaasti käyttäytyvän kansanjohtajan sekä yli sadan nyökyttäjän takia – johtopäätökseni on, että koko kansaa, sen hyvinvointia ja turvallisuutta koskeva päätösvalta on annettu EU:n valtioille ja valtameren taa.

1980-luvulla uskallettiin sentään avata jatkosotaan joutumisen syitä. Suomi tietoisesti ajautui Saksan mukaan hyökkäämän Neuvostoliittoa vastaan. Talvisota sensijaan oli aloitettu Venäjän puolelta Mainilan laukauksilla, joka Suomen Sotahistoriallisen Seuran mukaan tapahtui Neuvostoliiton järjestämällä välikohtauksella ja se johti talvisotaan sekä hyökkäämättömyyssopimuksen purkamiseen.

Akateemikko Kustaa Vilkuna oli sensuuripäällikkö jatkosodan aikaan, hän juuri toi hyvin varhaisessa vaiheessa julki, että kenraalimajuri Paavo Talvela oli saanut Mannerheimilta tehtävän valmistautua johtamaan voimakasta hyökkäystä kohti Leningradia. Asko Ruotsalaisen esittämää Stalinin yksittäistä fundeeraamista Suomen valloittamiseksi en löydä historiankirjoituksesta. Ainoastaan Saksa ja Neuvostoliitto olivat jakaneet itselleen etupiirit mutta Saksa pystyi harhauttamaan Stalinin muilla aikomuksillaan.

Paavo Talvelaa oli askarruttanut se miksi Suomen hyökkäys Leningradiin peruttiin. Hitlerin unelmana oli saada suuri ratkaisu aikaan hyökkäämällä Neuvostoliittoon – se olisi ollut Saksalle suuri hegemonia Euroopassa ja lopulta koko maailmassa. Ensin piti vallata Baltian maat, Leningrad ja Ukraina, sitten kovalla voimalla piti painaa kohti Moskovaa. Taustalla Saksalla oli myös ”rasistis-ideologinen päämäärä”, jossa ilmoitettiin julkisesti juutalaisten ja bolsevikkien liittoutuman tuhoamisesta ja se kohdistui laajemminkin slaavilaista väestöä kohtaan. ( Visuri 2017, 32-37)

Pekka Visuri sanoo kirjassaan, että Hitlerin ja Stalinin etupiirisopimusta on virheellisesti nimitetty Molotov-Ribbentrof sopimukseksi. Se on ”Hitler-Stalin-pakti” ja se ” ei ollut syy tai edellytys toisen maailmansodan alkamiseen vaan se oli pikemminkin yksi suurvaltojen monista manöövereistä, joita noihin aikoihin tehtiin ja varmaan tehdään vieläkin.” (Visuri 2017, 27-29)

Sydän-Satakuntaan kirjoittanut (11.8) ja Nato-kirjoituksestani inspiroitunut Asko Ruotsalainen toteaa: ” Jokaisella on tässä (Nato) ja kaikissa asioissa vapaus ajatella kuten hyväksi näkee.” Totta – ajattelu on luontaista ihmiselle eikä sitä pysty suitsimaan. Mutta jos ajatuksenvirta on jatkuvasti häkellyttävää kielenkäyttöä eikä perustu totuuteen – sellainen ei koskaan ole ollut valtiollista viisautta.

Esimerkiksi nyt pääministeri Sanna Marinin viimeisin ajatuspurkaus oli (IL,15.8) Oslon Pohjoismaiden pääministerien kokouksessa, että ”tavalliset venäläiset eivät aloittaneet sotaa. Mutta samaan aikaan on todettava, että he tukevat sotaa.” Tämä on heiveröistä perustelua Venäjän 144 miljoonaisesta kansasta ja pakotteista heitä kohtaan.

Marin on siis puolensa valinnut – onhan hän näyttävästi seisonut Ukrainan entisen viihdenäyttelijän ja nykyisen presidentti Zelenskyin rinnalla sota-alueella. Marinin puheentyyli ei tietäne hyvää nyt Suomelle ja venäläisille, se ei ole ollut sitä suomalaisillekaan menneiden yli kahden vuoden aikana.

Huolimatta Saksan liittokansleri Scholzin vastustuksesta venäläisturistien viisumikiristyksiin, Suomi tullee toimimaan niin, että venäläiset tavalliset ihmiset saavat tuntea luissaan pitkää suomalaisvastarintaa. Suomen tulevaisuuden kannalta onni on toistaiseksi siinä, että pääministeri ei ole puolustusvoimien ylipäällikkö kuten oli Mannerheim. Suomen kohtalonhetkinä hänellä oli sotilaallinen valta 1918, 1939 – 1940 ja 1944.

Ensiksikin on kysyttävä mihin perustuu Sanna Marinin venäläisasiantuntijuus. Tällä nuorella pääministerillämme ei ole käsitystä mihin yhden naisen ajatushautomo voi johtaa. Siksi tarvittaisiin ihmisiä suitsemaan hänen innokkuuttaan hallita maailmanpolitiikkaa – ilman kokemusta ja ”sormenpäätuntumaa.”

Ilahduttavaa on ollut, että Saksan liittokansleri Scholz on vähitellen tullut uusiin mietteisiin Saksan tilanteesta. Sellaiset kysymykset askarruttavat jo miten Saksan (83 milj.) kansa selviää huoltoturvan, ruoanjakelun ja enegrian saatavuuden kanssa esimerkiksi ensi talvena.

Palatakseni Asko Ruotsalaisen kärjistettyyn loppukommenttiin: ”Jos emme puolusta Ukrainan itsenäisyyttä, emme ansaitse omaammekaan.” Olen sangen hämmästynyt Ruotsalaisen tulkinnasta miten kansat ansaitsisivat itsenäisyytensä.

Näinkö helppeästi puhuvat muutkin vanhat ja nuoremmat Suomessa? He, jotka eivät päivääkään ole sotineet Suomen vapauden ja itsenäisyyden puolesta.

Presidentti Putin on nähnyt tärkeäksi lukea Suomen historian arvon, sodat sekä sen jälkeisen ajan. Hän on vieraillut Suomessa vuonna 2001. Venäjän presidentti Vladimir Putin kunnioitti tuolloin Carl Gustav Mannerheimia laskemalla seppeleen postuumina hyvityksenä hänen haudalleen Helsingin Hietaniemessä. (Ahlander 2017, 368)

Kuinka uneliaisuudessa elävät tavalliset suomalaiset saatiin uskoteltua Nato-jäsenyyteen ryntäämisessä? Vakuuteltiin ainakin sateenvarjosuojasta sille varalle, etteivät venäläiset pääsisi hyökkäämään tai peräti valtaamaan Suomea. Venäläisten toimenpiteiden keskittäminen Suomen rajan läheisyyteen nyt heinäkuussä -22 on kuitenkin venäläisen median mukaan jo alkanut – se enteilee yöpakkasia Suomelle. Maittemme välinen Naapuruussopimus on allekirjoitettu tasan 30-vuotta sitten. Suomen jättämä Naton jäsenhakemus toukokuussa 2022 nähdään Venäjällä kansainvälisesti ratifioidun sopimuksen yksipuolisena rikkomisena. Sopimusta, jota Venäjän on osaltaan noudattanut – aiotaan nyt tarkastaa.

Niin, kyllä se olit Suomi, joka oli ennen virallista Nato-allianssiin kuulumista osallistunut Ukrainan sotaan; ja yhdessä Niinistön ja Marinin suulla on vaadittu yhä kovempia sanktioita Venäjää kohtaan yhdessä EU:n kanssa. Ei ole välitetty miten suomalaisten käy taloudellisesti ja rauhanomaisen rinnakkaiselon kannalta. Tämä kaikki Suomen valtion esiintyminen näyttää pöyhkeilevältä tepastelulta – ikäänkuin Suomi itse olisi ”Euroopan suuri omistaja.”

Keskiviikkona 12.5.2022 oli katkennut siis kamelin selkä. Se merkitsee uutta suhtautumista Venäjään Ukrainan sodan takia. Se merkitsi virallisen Suomen hätiköityä hakemusta Nato-jäsenyyteen pikavauhdilla. Jos Suomi otetaan Natoon se hyväksyy täysin ydinasepelotteen. 

Nato itsekin tunnustaa olevansa ydinaseallianssi (nuclear alliance). Kolmella Naton mahtivallalla on ydinaseita;Yhdysvalloilla, Ranskalla ja Iso-Britannialla. Yhdysvallat on määräävä valtias sillä se on sijoittanut yli 100 ydinasetta viiteen Natomaahan; Alankomaihin, Belgiaan, Italiaan, Saksaan ja Turkkiin. Sodan sattuessa Yhdysvallat pidättää oikeuden päätösvaltaan, joten näiden edellämainittujen maiden ilmavoimien pitää hyökätä vihollista vastaan. ”Ranska pitää ydinaseitaan omassa hallussaan.” (RP 2/2022, Claus Montonen)

Miksi Suomen poliittinen leiri jo aikoinaan lähti kiikuttamaan Suomea ydinasevaltojen suuntaan? Yksi syy on, että sosiaalidemokraateista ja kokoomuksesta on aina löytynyt avoimen jyrkkiä ja sopivia aisankannattajia harharetkille. Heitä ovat liehitelleet ja tukeneeet muut poliittiset puolueet tarvittaessa kuten tapahtui liittymisessä Euroopan Unioniin ja rahaliittoon.

Miksi rauhanomaisesti lähes 80 vuotta Venäjän kanssa elänyt Suomi täytyy alistaa Naton sotaisaan ja mahdollisia ympäristötuhoja tuovaan vaikutuspiiriin?

”Natoon kuuluvat ydinasevaltiot ja Nato itse ovat useasti kieltäytyneet antamasta julistusta, jossa ne luopuisivat ydinaseiden ensikäytöstä.(no first use).” (RP 2/2022, Claus Montonen)

Ydinsodan tuhot olisivat katastrofaaliset alueilla, jonne iskut osuvat. Sellaisten maiden terveys- ja elintarvikehuolto ei pysty huolehtimaan ydinsodan uhreista. Ydinsodalla aiheutetaan ilmaston kylmeneminen (ydintalvi), josta seuraa globaali nälänhätä. (RP 2/2022, Claus Montonen)

Kuinka yksikään täysijärkinen poliitikko nykymaailmassa haluaa maanmiehensä Nato-allianssin piirin? Tämä joukkohan pitää koko ihmiskuntaa panttivankinaan valtapyrkimystensä ajamiseksi.

Irja Röntynen on neuvonut minua melko säyseästi Sydän-Satakunnan kirjoituksessaan. (11.5.2022) Jos oikein ymmärsin hän ajattelee, että sairaanhoitajan ammatin perusteella voitaisiin ottaa kehitysvammaisia turvaan eristyksestä.

Niin, se on hyvä ajatus mutta se ei toimi näin, vaikka äideillä kyllä voimat lisääntyvät taistella vääryyksiä vastaan. Kuitenkaan se ei auta nyt sillä yhteiskuntamme puolustuskyvyttömiä voidaan edelleen kohdella laittomasti. Ainoastaan voisi lähteä valitustielle viranomaisjoukkoja vastaan.

En ota paljon kantaa variantteihin, joista Röntynen kertoo lehtiartikkelissaan. Ainostaan totean, että tauti on ollut tilastojenkin mukaan lievä taikka kokonaan oireeton. Se merkitsee, että kun virusta estettiin tartuntojen leviäminsen pelossa – näkyväksi tuli se , että virus levisi kuitenkin esimerkiksi laitoksissa rokotettuihin asukkaisiin ja hoitajiin.

Tittelit eivät siis takaa inhimillistä käytöstä kuten Röntynen arvelee; se on huomattu eräiden lääkärien ja koronanyrkkien vallankäytössä Suomessa. Poliitikkojen omatunto saattaa hyytyä hyvinkin kovaksi. Eikä ainoastaan Suomessa. Poliittisella ohjauksella useissa Euroopan valtioissa koronatoimia vastustavia mielenosoittajia on saatu suoranaisesti pahoinpidellä, pamputtaa, suihkuttaa vesitykeillä ja vangita. 

Kiinalaisten kapea tie jatkuu edelleen. Shangaista on kuulunut hätkähdyttäviä uutisia: Yhdysvallat on jo vetänyt kansalaisiaan pois Kiinasta. Suomen konsulaatti ei suosittele matkustamista Kiinaan. Näemmä tietyt valtiot maailmassa ovat oikein ihastuneet kansalaistensa oikeuksien rajoittamisiin tulevaisuudenkin varalle.

MTV3:n haastattelema Shanghain pääkonsuli Pasi Hellman kertoo, että 25 miljoonan Shanghain asukkailla oli päivän varoitusaika hamstrata ruokaa ennen maaliskuun (2022) lockdownia. Sen jälkeen alkoi ulkonaliikkumiskielto ja nyt viranomaiset testaavat heitä joka toinen päivä. Ruokahuolto ja juoman saanti alkaa olemaan heikoilla. Kaikkein pahin pelko on, että koronatesti näyttäisi virustaudin. Sen jälkeen ihminen viedään pelättyihin karanteenilaitoksiin.

Arvostelin siis kirjoituksessani sitä viranomaistoimintaa, jota Suomessa edelleen jatketaan. Siitä huolimatta, että hallinto-oikeudet ovat ottaneet kantaa perusoikeusrajoituksiin. Poikkeuslain päättymisen jälkeen keväällä 2020, jatkui vanhusten ja kehitysvammaisten eristämiset Sanna Marinin ja hänen hallituksensa sekä STM:n antamien epämääräisten rajoitusohjeiden seurauksena.

Eduskunnan apulaisoikeusasiamies Maija Sakslin on tarkastellut (EOAK/4692/2020) vanhusten rajoittamista oikeudellisesti. Hän toteaa, että oikeuslähteillä on etusijaisjärjestys – ylempi on perustuslaki. Ylempi normi siis syrjäyttää alemmat, jotka ovat tavallisia lakeja ja niiden alapuolella ovat asetukset..

Ensimmäisen kerran eristämisten laittomuuden totesi Itä-Suomen HAO (10/2020). Oikeusasteiden kannanotot eivät näytä tulleen koronanyrkeille asti kuntiin tai niitä ei ole haluttu noteerata vieläkään.

Hyvä Irja Röntynen! Älä nyt pelkää! Vanhojen aikojen tautipelot saa unnohtaa ja myöskin tämän viruksen. Syksyyn mennessä saamme kyllä uutta pelättävää ja uusia rokotteita.