Vasemmistoliitto on päättänyt pysyä Marinin hallituksessa hamaan katkeraan loppuun saakka. On vaikea uskoa todeksi tämän poliittisen puolueen nykyistä vajoamisen tilaa: Aikani uskoin heihin ja siihen, että Vasemmistossa ollaan oman maan kansalaisten puolella – vahvimpana rauhan ja ihmisoikeuksien sekä kansakuntien turvallisuuden takia.
Luulin, että tästä puolueesta nousee vielä pääministeripuolue kunhan muutamat puolueet aikansa tepastelevat puolustuskyvyttömien yli, väheksyvät sivistysvaltiota ja ovat rahanahneiden ystäviä kuten Juha Sipilän hallitus oli. Mutta ei, Vasemmisto vajosi samaan halpaan koronahuumaan kuin muutkin – eikä tule heräämään. Se on nyt siis taipunut SDP:n lapaseksi, jota Marinin ohjaksissa saa taivutella mielin määrin.
Koronatoimenpiteet ja suuret ratkaisut kuten eläkeputken poisto, HX-hävittäjien hankinta ja EU:n 750 miljardin elvytyspaketti näyttävät, että suomalaisilla ei ole väliä. Erittäin raskauttavaa korona-ajassa on ollut, että Vasemmisto on piiloutunut kansalaisilta kuin etana kotiloonsa. Eikö juuri opetusministeri Jussi Saramon olisi pitänyt vastustaa voimakkain sanoin lasten maskipakkoa?
On siis kysyttävä, että hämärtyykö terve järki heti kun siirrytään eduskuntataloon? Ketä varten siellä ollaan töissä? Sitä ihmettelen eniten miten vasemmistolainen nukkuu yönsä, kun he ovat valtuuttaneet terveysviranomaiset kohdistamaan pieniin lapsiin kajoavia toimenpiteitä kuten kivuliaita PCR-testejä. Lääketieteessä kaikki kajoavat toimenpiteet tehdään aina potilaan suostumuksella – ei pakkohoitona – sillä niissä on olemassa kuoleman riski.
En siis usko yhteenkään Vasemmistoliiton kärkipoliitikkoon enää. Ylimitoitettujen koronatoimien takia vasemmistolla olisi viime keväästä saakka ollut mahdollisuus terävöityä ihmisoikeuksien ja elinkeinonharjoittajien puolustajiksi. Puolue osottautui valtakunnan tasolla pelkuriksi, jossa en enää saattanut olla mukana. En siitäkään huolimatta, että oma paikallispuolue Kokemäellä uskalsi puolustaa erästä kokemäkeläistä yrittäjää – varsinkin Juhani Oksanen – sekä koko Vasemmistoryhmän valtuutetut ja jäsenet kannattivat valtuustoaloitetta lasten subjektiivisten päivähoidon ja vanhusten inhimillisen kohtelun ja omaisten vierailujen takia.
Eipä kiinnostanut muita puolueita Kokemäellä. Tässä siis terveisiä valtakunnan Vasemmistolle: Sen minkä me rakensimme Kokemäellä – elämänuskon ja toivon – sen te piittaamattomuudellanne hajotatte.
Mennyttä on rauhanaate ja siitä puhuminen – asia kävellään yli. Se näkyi eräässä Satakunnan piirin kokouksessa, jossa olin mukana. Eurajokelainen vasemmistopoliitikkoa oli lähettänyt piirikokoukseen rauhan asiaa koskevan kirjeen, jonka Eija Ailasmaa, ahkera rauhanpuolustaja luki.
Sekään ei koskettanut ketään, vaikka puheenjohtajana toiminut Juhani Oksanen viittasi, että tästä voisi tehdä myös julkilausuman. Se tyrmättiin yhden vasemmistolaisen suulla. Satakunnan Rauhanpuolustajien hallituksen jäsenenä olin tyrmistynyt. Tämä varmasti oli karvasta kalkkia pitkäaikaisille Satakunnan Rauhanpuolustajille Altti ja Anneli Jussilalle sekä Tapio Ailasmaalle.
Yhtälailla kuin opetusministeri Jussi Saramo on ilmaissut tietämättömyytensä ja tiedeuskovaisuutensa sitä samaa linjaa edustanee sosiaali- ja terveysministeri Aino-Kaisa Pekonen. Hän tuntuu olevan pihalla kansanterveyden perusteista sekä asioista, jotka esimerkiksi on säädetty vuonna 1992: Laki potilaan oikeuksista.
Nämä nykyiset koronatoimet, jota Pekonen näyttää kannattavan nöyrästi takavasemmalta eivät ole edes potilas-asioita. Ihmisestä ei tule takaa-ajettava rikollista vaikka hän on saanut virustartunnan. Hän ei ole potilas vaan toipilas muutaman päivän. Tauti voitetaan levolla omaisten hoivassa tai vuodelepoa ei tarvita lainkaan.
Olen kysynyt usean kerran menneiden viikkojen aikana itseltäni? Miksi ministeri Aino-Kaisa Pekonen raivostui ja tuomitsi rauhallisen mielenilmauksen 20.3.2021? Miksi puolueen puhenjohtaja Li Andersson ei piittaa mistään mitään? Hän vaikenee.
Viimeisen tervehdys Vasemmistolle: Katsokaa tätä jonkun viikon takaista mielenosoittajien joukkoa. Olisiko poliisin pitänyt hyökätä voimakaasti ratsuin, autoilla, mellakkapoliisin, Karhu-ryhmän sekä vesimassojen avulla pienten lasten, nuorison taikka elinkeinonsa menettäneiden kimppuun? Miten muka oikeus hyvään elämään kuluu kaikille? Ei kuulu, vain sloganeissa. Tästä eteenpäin ei ole olemassa mitään hyvää elämää, sillä viruksia riittää.